Juuri nyt.

Viime aikoina olen seikkaillut ajassa: menneessä ja vähän tulevassakin, ja sitten palannut tähän hetkeen. Välillä tuntuu, että aikamatkaillessani junnaan samoissa aiheissa, joita koetan avata eri kanteilta. Syytän itseäni siitä, etten ole päässyt kovinkaan kauaksi ja sitten hoksaan, että junnaaminen on…

Ajatusvääristymiä

Jos ei ole valppaana, saattaa ajautua ajatustensa armoille ja päästää ne elämänsä ohjaksiin! Matkaani on sitä paitsi tarrautunut ajatusvääristymiä, jotka ovat haitanneet hyvinvointiani järisyttävän paljon. Omien ajatusteni kyseenalaistaminen ja niiden totuudenmukaisuuden testaaminen ei ole ollut helppoa, mutta valtavan helpottavaa kyllä.…

Riittämättömyydestä

Niin kauan ja niin usein olen pelännyt, etten ole tarpeeksi. Ja tälle ajatukselle on riittänyt harjoitusareenoita… Tätäkin kirjoittaessani tunnen riittämättömyyttä. Esimerkki riittämättömyydestä Yksi riittämättömyyteni konkreettisista, jopa vähän koomisista temmellysalustoista on LinkedIn. Aina siitä lähtien, kun lähdin palkkatyöstäni, olen tuntenut, etteivät…

Kymmenellä pennillä siirappia

Unohteluun taipuvainen Vappu-tyttö osti aikanaan opettavaisessa satuelokuvassa kymmenellä pennillä siirappia, vaikka kauppamatkan varrella oli koko joukko houkutuksia! Minä niin toivoisin, että vielä nykyisinkin saisi ostaa siirappinsa vähän pienemmissä erissä… Kilon siirappi Siirappia on saatavilla kilon pahvitölkeissä. Ja kilo on aika…

Tuoksuja

Tämä on sitä aikaa vuodesta, kun joulukuusen neulasia löytyy kaikkialta: portaista, pesukoneesta, pikkuhousuista, jääkaapista, silmälasinkehyksistä. Palkkioksi siitä, että on imuroinut puolikkaan kuusen neulasina putkeen, saa hurmaavan metsäisen tuoksun seuraavilla imurointikerroilla, kun neulaset tanssivat kilvan pölypussissa! Tuoksuja Joulukuusen tuoksu on minulle…

Ihmettelyä

Tekisi mieleni aloittaa tämä teksti kuten aikanaan usein aloitin postini kirjekavereilleni: anteeksi, etten ole kirjoitellut. Nyt minä kuitenkin ensi töikseni kysyn: voiko muka olla totta, etten koskaan ole kirjoittanut ihmettelystä? Minähän sentään harrastan ja rakastan ihmettelyä! On ihastuttava ajatus, etteivät…

Luokittelun tarve

Minä olen keski-ikäinen, tummaverinen ja vaaleaihoinen nainen. Äiti, tytär, sisko, sukulainen, ystävä, naapuri. Kroonisesti sairas, normaalivartaloinen ammattikorkeakoulutettu ja notkoselkäinen hyvinvointialan pienyrittäjä. Eronnut. Sinkku. Veriryhmäni on AB ja kehotyyppini pitta. Olen herkkä, tunteellinen sekasyöjä ja kaukonäköinen, mutten aina kaukokatseinen Euroopan suomalainen…

Sordinoitu ilo

Ilo tuntuu hyvältä! Ja silloin, kun se katoaa usvan taakse, tuntuu kurjalta. Keskellä kauneinta ruska-aikaa puikahti iloni jälleen sordiinon sisälle ja kumisi sen uumenissa vaimennettuna. Sordinoitu ilo Minun on lähtökohtaisesti helppo tuntea iloa, se on minulle luontaista. Olen itsestäänilostuvaa sorttia!…

Sen kerran, kun lintsasin

Tapasin kesällä ihanan, lukioaikaisen liikunnanopettajani Lissun. Hän kertoi asian, jota en ollut itse lainkaan muistanut! Miten hykerryttävän ilahduttavaa! Nyt, koulutyöskentelyn ollessa jo täydessä vauhdissa kesätauon jälkeen, tuntuu sopivalta julkaista tämä tarina. Lintsaus Voi vain kuvitella, millaisia tekosyitä liikunnanopettaja saa päivät…

Sopimustoppi

Ystäväni Miia kävi kylässä; tapasimme parin vuoden tauon jälkeen ja jatkoimme juttua luontevasti ja ihanasti siitä, mihin viimeksi jäimme. Muistelimme lempeästi päitämme puistellen yhteisiä toilailuitamme, ja jutuissamme vilahti myös sopimustoppi. Hih, kuinka riemastuttavaa! Jäin miettimään, minkälaisia sopimuksia sitä onkaan tullut…