Näin unta, että asuin kaverini kanssa suurkaupungissa kerrostalon ylimmässä kerroksessa. Talo oli korkeampi kuin mikään muu ympäröivistä rakennuksista ja asunnosta oli upeat näkymät yli kaupungin, turkoosina kimaltavalle merelle. Olohuoneessa ollessamme tajusimme äkkiä, että oli pilkkopimeää, vaikka oli keskipäivä. Katsoin ulos…
Pieniä ryynejä
Havahdutko joskus oikein ajattelemaan jotakin sanaa, sen tarkoitusta? Niin minulle kävi murheenkryynin kanssa. Hymyni leveni, kun luin, että sillä on alun perin tarkoitettu vaatetäitä! Ja sehän sitten riittikin: sellaisiahan murheet usein ovat: pienen pieniä tuholaisia mielessämme. Pieniä ryynejä Murehtiminen…
Satya
Satya. Askeleeni johdattavat minut vihreyteen, raunioiden juurelle. Ikiaikaiset rauniot ovat uponneet osaksi luontoa, puut ja heinät ovat imaisseet ne sisäänsä – totuuksineen, valheineen, salaisuuksineen. Puut kannattelevat niitä, ovat kasvaneet tueksi kivimuurien ympärille. Aurinko vilkuttaa lehtien lomasta ja tuuli leikkii kivijalassa.…
Väsymätön kriitikko
Väsymätön kriitikko Egoni, tuo väsymätön kriitikko, koettaa koulia minua. Kovasti se toivoo, etten mokaisi kuvittelemalla liikoja itsestäni – sehän olisi noloa! Sisäinen ääneni yrittää puhua minulle järkeä, etteivät jalkani pääsisi nousemaan maasta kuita kurkotellessani. Egoni tarinat eivät varsinaisesti ole eteenpäin…