Kontrollointi on strategia, jonka avulla voi rakentaa itselleen turvallisen kuplan. Kaikki on hyvin niin kauan, kunnes tulee vastaan asioita, joita ei voi kontrolloida. Ja silloin tulee hätä.
Hallinnan tunnetta hakemassa
Elämä hyvin pitkälti tapahtuu eikä sitä itsessään voi kontrolloida. Luoja tietää, että olen yrittänyt! Kontrolloija keksii luovasti erilaisia keinoja, jotka auttavat häntä saavuttamaan ja säilyttämään hallinnan tunteen. Listat ja listoilla olevien asioiden tehdyiksi ruksiminen kuuluvat niihin. Suorittaja suorastaan rakastaa kontrollointia ja listoja. Hän pyrkii usein kohti täydellisyyttä ja vähintäänkin tiedostamattaan uskoo, että vasta sitten, kun asiat on suoritettu parhaalla mahdollisella tavalla ja kaikki on suloisesti hallinnassa, elämä on hyvää. Rutiinien toistaminen samanlaisina tyydyttää kontrolloinnin tarvetta ja luo turvallisuuden tunnetta, mutta samalla se voi jumiuttaa ajattelua ja suitsia luovuutta.
Ahdistuksen vastustusta
Kontrollifriikki on sana, josta en pidä. Se varmaan kolahtaa liian lähelle. Kontrollin tunnetta rakastava ihminen hätääntyy, kun tulee yllättäviä muuttujia eivätkä asiat menekään suunnitellusti. Silloin voi alkaa ahdistaa. Ja sekö sitten on vaarallista? Ei toki, mutta koska ahdistus on epämiellyttävä tunne, ihminen pyrkii vastustamaan sitä alitajuisesti. Ja vastustaminen puolestaan paitsi lisää tunteen voimakkuutta entisestään, myös vie voimia. Vastustus vie aina voimia.
Kontrollointi on tiettyyn pisteeseen asti hyvä elämänhallinnan keino, jos sen avulla saa asiat järjestykseen ja tapahtumaan! Niin kuin kaikki muutkin asiat överiksi mennessään, kontrollointikin kääntyy itseään vastaan. Joskus kontrollointi voi lipsahtaa myös toisten ihmisten elämän ja asioiden järjestelemiseen, mikä ei koskaan tiedä hyvää. Eikä niin kuulu edes tehdä! Toinen ihminen ei sitä paitsi tietenkään toimi siten kuin minä haluaisin, eikä toisen käytöstä voi juurikaan ennustaa. Paitsi että tällaiset kanssakulkijan kontrolloimisyritykset ovat tuhoon tuomittuja, niillä saa myös itselleen melkoisen ahdistuksen aikaiseksi.
Kaaokselle antautuminen
Kontrolloija saa siis mielihyvää siitä, että asiat ovat järjetyksessä, hoidossa, aikataulussa ja oikeilla paikoillaan ja ahdistuu siitä, jos järjestys rikkoontuu, aikatauluun tulee muutos tai asiat eivät etenekään siten kuin hän on suunnitellut. Harmillisen usein me kontrolloijat erehdymme luulemaan, että juuri me osaamme tehdä asiat oikealla tavalla (ainoalla oikealla), emmekä hevillä hyväksy muiden tapoja. Tuntematon pelottaa, koska sitä ei voi kontrolloida. Jatkuvan hallinnan tunteen tavoittelu vie kuitenkin voimia ja siksi kontrolloija väsyy. Ja niin tapahtuu tasan niin kauan kunnes suorittaja – syystä tai toisesta – vihdoin uskaltautuu vähitellen päästämään irti kontrollista. Ja kokemuksesta voin kertoa, että sekin tekee kipeää. Ja että ajan myötä kuitenkin helpottaa! Hyvää perusbalsamia kontrollin tarpeen aiheuttamaan kutinaan on uskaltaa antautua kaaokselle.
Kontrollissa
Kontrollissa olemiseen tottuu ja siitä tulee turvallinen olo. Toisaalta kontrollin menettäminen pelottaa. Jossakin vaiheessa elämä vaan yksinkertaisesti järjestää asiat niin, että kontrolloinnista ei ole mitään apua. Tulee vastaan asioita, joihin listoilla ei ole tarttumapintaa. Silloin pitää löytää uusia keinoja selviytyä ja tuntea rauhaa. Paras tähän mennessä löytämistäni on hyväksyntä.
Henkseleitäni paukutellen kuvittelin jo päässeeni kontrolloimisesta eroon, mutta sitten ymmärsin, että itse asiassa pyrin edelleen kontrolloimaan vaikka mitä. Se on monen turhan murheeni juurisyy. Saan jatkuvasti itseni kiinni yrittämästä hallita kaikkea – jopa niin usein ja hassuissa yhteyksissä, että se huvittaa!
Ensi viikolla on taas vuosikontrollin aika, ja siihen käyntiin ei oma kontrollointini auta. On vaan luotettava. Levättävä luottamuksessa. Annettava jonkun toisen olla kontrollissa. Edes hetken.
kuva: Pexels
