Pahoittelut heti alkuun käskymuotoisesta otsikosta! Ja sitten vielä huutomerkki ensimmäisessä lauseessa. Kyllä nyt ollaan tärkeän äärellä. Paitsi välimerkeillä, myös kirjaimilla on valtaa ja yksikin kirjain voi muuttaa merkityksen aivan tyystin. Vintagemieheni luki netissä tilausta tehdessään ruudulta ääneen (tuohtuneena ja tuhahdellen): ”Tarkista, että olet ihminen! Siis mitä ihmettä?!”
Netin ihmeet
Ruudulla luki itse asiassa Tarkistaa, että olet ihminen. Tekoäly siellä oli hommissa, ja yksi pieni a-kirjain muutti merkitystä aika lailla. Ruutu ei siis käskenyt tarkistamaan, vaan tarkisteli itse. Saatiin hyvät naurut, ja vielä yölläkin puhkesin hekottamaan, kun toistin sanat mielessäni. Sitten vakavoiduin. Lause näytti tummemman puolensa ja aloin ajatella sitä syvällisemmin.
Joulu tuli ja jatkoi matkaansa, ja Uusi Vuosi koittaa hetkenä minä hyvänsä. Jotenkin erityisesti joulun aikaan ja uuden vuoden kynnyksellä voisi olla syytä tarkistaa, että todella on ihminen. Jos nyt aina muulloinkin, mutta etenkin nyt. Ihan vaan osana loppuvuoteen luontaisesti kuuluvaa henkilökohtaista välitilinpäätöstä.
Mystinen ihmisyys?
Mitä ihmisyys ylipäänsä on? (Ja kääk: millä kriteereillä tekoäly sen päättää?) Wikipediastakaan ei juuri määrittelyn hakija viisastu. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim sen sijaan on sukeltanut hiukan syvemmälle:
”Ihmisyyden merkitysten kenttä on myönteinen. Ihmisyys tarkoittaa paitsi ihmisen jaloja ja arvokkaita ominaisuuksia – humaanisuutta, sivistystä ja kulttuuria – myös inhimillistä olemusta.”
Voiko sitten tekoäly olla inhimillinen? Ja mitä inhimillisyys on? Edellisen lähteen mukaan se on valon ja varjon vaihtelua. Hmm, kiinnostavaa! Ihmisyydessä ja inhimillisyydessä taitaakin olla jotakin herkullisen mystistä. Tätähän pitää pohtia lisää!
Inhimillisiä ajatuksia
Ihmisyys on siis ajatuksia herättävä, laaja käsite. Minua siinä kiinnostaa erityisesti se, miten kohtelemme muita ihmisiä, sillä sen voimme aina valita. Pyrin kohtaamaan kaikki ihmiset samanarvoisina, aidosti sydämen tasolla, jolloin mielestäni ymmärrämme toisiamme automaattisesti. Haluan hyväksyä itseni ja muut sellaisina, kuin olemme, sillä hyväksynnässä asuvat kauneus, rauha ja rakkaus. Olen ihminen, kun tunnen tunteita ja annan niiden virrata; kun välitän toisista ja haluan heille hyvää. Silloinkin olen ihminen, kun erehdyn (erehtyykö tekoäly ikinä?), korjaan virheitäni ja tunnustan ja hyväksyn oman keskeneräisyyteni. Olen inhimillinen, kun kunnioitan kanssakulkijoitani ja suhtaudun heihin hienotunteisesti ja arvostavasti.
Tarkista, että olet ihminen
Sain tekoälyn rustaaman joulutervehdyksen. En tykännyt. Olenko tarpeeksi ihminen, jos rakennan elämäni teknologian ja laitteiden varaan? Annanko tekoälyn kirjoittaa viestin ystävälle tai lähettää joulutervehdykset? Vai kirjoittaisinko sittenkin entiseen tapaan henkilökohtaisen viestin aivan omin sanoin? Saattaisinpa jopa soittaa ihan oikean puhelun ihan omalla äänelläni. Vai pimputtaisinko peräti ovikelloa ja ilmiintyisin ihka elävänä itsenäni halaamaan läheistä?
Olen edelleenkin sitä mieltä, että olemme täällä Maan päällä toisiamme varten. Ja haluan muistaa sen vastakin. Olkoon uuden vuoden lupaukseni siis se, että jatkan valitsemallani tiellä: muistan tasaisin väliajoin tarkistaa, että olen ihminen. Listaihmisenä saatan jopa koostaa itselleni luettelon kriteereistä, joita haluan tavoitella! 😀 Joka tapauksessa jatkan ihmisyyden ja inhimillisyyden ulottuvuuksien pohtimista, sillä nyt on homma raaputettu alulle niin, että tarttumapintaa on.
Hyvää ja Onnellista Uutta Vuotta 2025 ja aitoja, lämpimiä ihmisten välisiä kohtaamisia koko tulevaan vuoteen! Ollaan ihmisiksi, eli ihmisiä toisillemme <3
kuva: Pexels
