Niin kauan ja niin usein olen pelännyt, etten ole tarpeeksi. Ja tälle ajatukselle on riittänyt harjoitusareenoita… Tätäkin kirjoittaessani tunnen riittämättömyyttä. Esimerkki riittämättömyydestä Yksi riittämättömyyteni konkreettisista, jopa vähän koomisista temmellysalustoista on LinkedIn. Aina siitä lähtien, kun lähdin palkkatyöstäni, olen tuntenut, etteivät…
Sordinoitu ilo
Ilo tuntuu hyvältä! Ja silloin, kun se katoaa usvan taakse, tuntuu kurjalta. Keskellä kauneinta ruska-aikaa puikahti iloni jälleen sordiinon sisälle ja kumisi sen uumenissa vaimennettuna. Sordinoitu ilo Minun on lähtökohtaisesti helppo tuntea iloa, se on minulle luontaista. Olen itsestäänilostuvaa sorttia!…
Päiväkirjat
Päiväkirjat. En yksinkertaisesti mahtanut itselleni mitään – en saanut niitä laskettua käsistäni. Olen pari viimeistä viikkoa lukea ahminut omia päiväkirjojani ja luettavaa riittää edelleen: tekstiä on tuhansia sivuja! Löysin laatikollisen nuoruusvuosieni muistoja: kirjeitä, kortteja ja päiväkirjoja täynnä sivujen laidasta laitaan…
Muistinko kertoa?
Esikoiseni muutti hetki sitten omaan kotiin ja täytti 18 vuotta sunnuntaina, äitienpäivänä. Kirjoittaessani onnittelupostausta purskahdin arvaamatta itkuun. Minun lapseni täysi-ikäinen, mitä ihmettä?!? Tunteet, ajatukset ja muistot vyöryivät ylitseni jättiaallon lailla ja jäin miettimään, millaiset eväät olen osannut antaa lapselleni oman…
Pieni punatukkainen poika
Tenavien Jaska Jokunen on ihastunut pieneen punatukkaiseen tyttöön. 9-vuotiaan Kaisan ihastuksen kohde oli pieni punatukkainen poika. Asuimme Joensuussa Paimenpojantiellä, missä taloyhtiön lapset juoksentelivat iltaisin yhdessä pihamaalla. Tyttöjä oli siskoni ja minun lisäkseni vähänlaisesti, joten leikimme poikien kanssa. Erityisesti mieleeni ovat…
Kiipeilyä
On olemassa tehtäväkirja, jonka kanssa olen kulkenut kolme vuotta. Sain sen lahjaksi jouluna 2017 ja täyttämisen aloitin tammikuussa 2018. Nyt kirja on raapustettu viimeistä sivua myöten täyteen ja olen kiivennyt puskemisen puolilta voiman valoon. Kiipeilyä Olen kiipeillyt tunteiden tikapuita häpeästä,…
Nestehukka
Katselin huoneeni seinällä roikkuvaa, kummitädiltä lahjaksi saamaani mustavalkoista taulua ja toistin hiljaa mielessäni siihen painettua, tuttua psalmia: Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu… Se toi vähän lohtua, sillä voi, minä pelkäsin. Nestehukka Asuimme Vilppulassa, vuosi oli 1983 ja…
Tilannepäivitys
Olin jälleen onnahtanut omaan ansaani, katsonut kapeasti ja sitonut itse itseäni. Oli siis aika päivittää muutama asia, tehdä tilannepäivitys. Sapetus Viime torstaina olin ahdistunut, kiukkuinen, turhautunut, surullinen, epätoivoinen ja hädissäni. Syyt kietoutuivat epämääräiseksi vyyhdiksi. Sitten muistin naputella ja sain kiinni…
Pieniä ryynejä
Havahdutko joskus oikein ajattelemaan jotakin sanaa, sen tarkoitusta? Niin minulle kävi murheenkryynin kanssa. Hymyni leveni, kun luin, että sillä on alun perin tarkoitettu vaatetäitä! Ja sehän sitten riittikin: sellaisiahan murheet usein ovat: pienen pieniä tuholaisia mielessämme. Pieniä ryynejä Murehtiminen…
Siirtyvät taakat
Kuusi vuotta sitten sairastumiseni laittoi liikkeelle valtavat virrat. Tunnetyöskentely on vienyt voimia ja antanut niitä, ja nyt olen päässyt käsittelyssäni juuriini ja niiden myötä taakkasiirtymiin asti. Siirtyvät taakat painavat raskaana reppuna läpi elämän, ellei niitä tiedosta ja käy läpi. Siirtyvät…
