Sordinoitu ilo

Ilo tuntuu hyvältä! Ja silloin, kun se katoaa usvan taakse, tuntuu kurjalta. Keskellä kauneinta ruska-aikaa puikahti iloni jälleen sordiinon sisälle ja kumisi sen uumenissa vaimennettuna. Sordinoitu ilo Minun on lähtökohtaisesti helppo tuntea iloa, se on minulle luontaista. Olen itsestäänilostuvaa sorttia!…

Sen kerran, kun lintsasin

Tapasin kesällä ihanan, lukioaikaisen liikunnanopettajani Lissun. Hän kertoi asian, jota en ollut itse lainkaan muistanut! Miten hykerryttävän ilahduttavaa! Nyt, koulutyöskentelyn ollessa jo täydessä vauhdissa kesätauon jälkeen, tuntuu sopivalta julkaista tämä tarina. Lintsaus Voi vain kuvitella, millaisia tekosyitä liikunnanopettaja saa päivät…

Sopimustoppi

Ystäväni Miia kävi kylässä; tapasimme parin vuoden tauon jälkeen ja jatkoimme juttua luontevasti ja ihanasti siitä, mihin viimeksi jäimme. Muistelimme lempeästi päitämme puistellen yhteisiä toilailuitamme, ja jutuissamme vilahti myös sopimustoppi. Hih, kuinka riemastuttavaa! Jäin miettimään, minkälaisia sopimuksia sitä onkaan tullut…

Katumisjuttuja

Oli aika, jolloin kadutti vähän kaikki. Nuori Kaisa häpesi toilailujaan ja katui, vähän kuin varmuuden vuoksi. Sitten tuli aika, jolloin päätin, etten kadu yhtään mitään, sillä kaikellahan on ollut tarkoitus. Tuumin, että katuminen liittyy aina menneeseen, johon ei pääse takaisin…

Optimiaamu

Optimiaamu on aamu, jolloin kaikki on ihanteellisesti kohdillaan. Se on aamu, jona herään ilman herätyskellon apua ja havaitsen nukkuneeni katkeamattomat yhdeksän tuntia. Aamu, jolloin hymy nousee huulille silkasta hyvän olon tunteesta. Optimiaamu Kun herään optimiaamuna, oloni on rauhallinen. Minussa vallitsee…

Kehonkuva(tus)

Viime syksynä kirjoitin kehoni arvista, eikä kehoteema taida jättää minua rauhaan ennen kuin se on käsitelty. Hävettää myöntää, että olen jälleen kerran hukassa kehonkuvani ja naisellisuuteni kanssa. Lisäksi hävettää se, että hävettää. Tätä tekstiä oli vaikea kirjoittaa, saati julkaista. Tein…

Paastopäiväkirja

Vuosi sitten kirjoittelin ekasta kerrasta ja nyt taas. Viikon pituinen, ohjattu ayurvedinen Detox-paasto verkkotapahtumana kuulosti sopivan kevyeltä ensikertalaiselle, joten klikkasin itseni mukaan. Ihan kokeilumielessä. Ihmettelyn ohessa syntyi pieni paastopäiväkirja. Päivä 0, sunnuntai Tapahtuma oli merkitty alkavaksi sunnuntaina, joten odottelin koko…

Hoitavat äänet

Ostin ensimmäisen äänimaljani vuosia sitten messuilta. Se vaan kutsui, sen piti päästä mukaani. Aluksi pidin tuota aitoa, avotulella käsin taottua maljaa sisustuselementtinä kotonani, ja vasta jonkin ajan päästä aloin soitella sitä. Jossakin vaiheessa malja siirtyi hoitohuoneelleni ja alkoi tulla mukaan…

Silloin ennen

Silloin ennen minulla ei ollut aikaa oivaltaa. Ei ollut aikaa olla yksin, ei rohkeutta viivähtää omien ajatusteni seurassa, saati sukeltaa hiljaisuuteen. Oivallukset tulevat luokseni vain silloin, kun pysähdyn ja olen hiljaa itsekseni, kuuntelen minua. Eksyksissä Silloin ennen en ymmärtänyt hetken…

Arpien kartta

Minä olen arpien kartta. Olen arpia täynnä. Ne ovat muistoja hetkistä, joina elämä kosketti iholle asti – yritti ehkä kertoakin jotakin tai saada pysähtymään hetkeksi. Ja yleensä myös onnistui. Arpikartan avulla voi suunnistaa muistojen poluille. Vaikka osa arvista onkin jo…