Silloin ennen minulla ei ollut aikaa oivaltaa. Ei ollut aikaa olla yksin, ei rohkeutta viivähtää omien ajatusteni seurassa, saati sukeltaa hiljaisuuteen. Oivallukset tulevat luokseni vain silloin, kun pysähdyn ja olen hiljaa itsekseni, kuuntelen minua. Eksyksissä Silloin ennen en ymmärtänyt hetken…
Arpien kartta
Minä olen arpien kartta. Olen arpia täynnä. Ne ovat muistoja hetkistä, joina elämä kosketti iholle asti – yritti ehkä kertoakin jotakin tai saada pysähtymään hetkeksi. Ja yleensä myös onnistui. Arpikartan avulla voi suunnistaa muistojen poluille. Vaikka osa arvista onkin jo…
Kaavoihini kangistunut
Tulen surulliseksi, kun huomaan, että joku on päivänselvästi kaavoihinsa kangistunut. Sitten hetken päästä ymmärrän, miksi. Olen itsekin kaavoihini kangistunut. Itse asiassa: minä, jos kuka! Miten sitä tuleekaan arvostelleeksi toisten kaavoja – meillä jokaisella kun on omat, erilaiset kaavamme, joita seuraamme…