Kukaan meistä ei ole vain yhdenlainen, vaikka niin monesti sanotaankin, sen kummemmin miettimättä. Meistä jokainen on monenlainen! Minäkin. Ja totisesti myös sen mukaan, mitä minulle on minusta kerrottu. Seuraa adjektiivivyöry.
Vaikea ja reipas
Olin kuulemma pienenä lapsena arka. Vauvana itkin paljon ja ilmeisesti ajoin sillä tuoreet vanhempani hulluuden partaalle. Mummoni kertoi, että minua sanottiin vaikeaksi lapseksi. Tämä on harmittavasti jäänyt uskomukseksi ja vaikuttanut koko elämääni. Toisaalta minua kehuttiin myös kiltiksi, reippaaksi ja nätiksi. Isäni sanoi vähän ennen kuolemaansa, että ihailee sitä, miten hyvin osaan hoitaa itseäni.
L-rajoitteinen ja laiska
Minun kerrottiin oppineen sekä kävelemään että puhumaan vuoden ikäisenä. Tosin en ihan heti hallinnut L-kirjainta, vaan viihdytin ympäristöäni sanomalla panoauto, Monna-Maina ja tanitintti. Rakastin kuulemma rakentaa majoja ja asua niissä. Lempipuuhaani oli istua Uimaharjun mummolan keittiön työtason alla kempin eli pienen, oranssin penkin päällä, selkä vasten lämpöpatteria ja syödä mandariinia. Olen kuullut, että minua kannettiin kauppakassissa. Kertoman mukaan olin pikkusiskoni ollessa vauva ehdottanut, että voisimme joko palauttaa hänet sairaalaan tai vetää alas vessanpöntöstä. Olin vanhempieni mukaan pienestä pitäen kova tyttö laulamaan ja myöhemmin kirjoittamaan satuja. Teini-iässä minun kerrotaan olleen laiska käyttämään oikomiskojetta ja piilottaneen karkkeja lukittuun laatikkoon.
Kiltti ja helppo
Koulun alkaessa olin kuulemma pelokas ja pelkäsin erityisesti koulusta myöhästymistä, lumiauroja ja nestehukkaa. Noudatin sääntöjä ja tein muutenkin kuten käskettiin. Sain helposti kavereita ja ystävyyssuhteeni olivat pitkäkestoisia. Luin aina läksyt huolellisesti ja pulpettini oli järjestyksessä. Opettajan mukaan en ollut kovin hyvä käsitöissä, mutta sain kehuja musiikissa, kuvaamataidossa, äidinkielessä ja muissa lukuaineissa. Minulle on kerrottu, että etenkin peruskoulussa opettajat pitivät minusta, koska olin niin kiltti ja helppo.
Kunnollinen ja mutkaton
Opiskeluaikoina sain kuulla olevani tunnollinen, huolellinen, tarkka, ulospäinsuuntautunut ja itseäni kohtaan vaativa. Olin niin tunnollinen, että kerrankin ilmoitin lukion liikunnanopettajalle Lissulle etukäteen, että aion lintsata tunnilta. Luokkakaverit kertoivat minun olevan mutkaton, erikoinen, helposti lähestyttävä, kiehtova ja ärsyttävän kunnollinen rebel. Heidän mukaansa olin hyvä järjestämään ja organisoimaan asioita.
Nopea ja iloinen
Työpaikoilla minua on sanottu mm. nopeaksi, energiseksi, iloiseksi, tekopirteäksi, yltiöpositiiviseksi, tehokkaaksi, oma-aloitteiseksi, aikaansaavaksi, nauravaiseksi, sinnikkääksi, huolehtivaiseksi, kannustavaksi, ammattitaitoiseksi ja äidilliseksi. Minua on pidetty suorasanaisena ja rohkeana, koska uskalsin sanoa mielipiteeni ja puolustaa niitä. Esihenkilönä minua luonnehdittiin reiluksi, ystävälliseksi, joustavaksi ja välittäväksi; sellaiseksi, joka pitää omiensa puolta. Olin kuulemma myös vaativa, mutta rohkaiseva; hyvä delegoimaan, kekseliäs, luova ja jämäkkä. Eräs esihenkilöni puolestaan heitti ilmoille hyvin syväluotaavan, joskin osittain kryptisen kuvauksen minusta: ”No, Kaisa nyt on Kaisa.”
Kuohahteleva ja järjestelmällinen
Erinäisten persoonallisuusprofilointien ja -analyysien mukaan olen mainio johtaja ja hyvä päätöksentekijä, jolla ei juurikaan ole kunnianhimoa, mutta joka on järjestelmällinen, ahkera ja sosiaalinen työmyyrä ja asioiden loppuunsaattaja. Pidättyvyyteni on nollassa, eli olen avoin, mutta kääntöpuolena joskus myös impulsiivinen ja kuohahteleva. Olen itsenäinen, kiinnostunut uudesta ja hyvä ideoimaan.
Rauhallinen ja lempeä
Nykyisessä työssäni asiakkaani ovat palautteissaan kuvanneet minua osaavaksi, lempeäksi, herkäksi, kuuntelevaksi, läsnä olevaksi, rauhalliseksi ja lämpimäksi. Ääntäni on kehuttu rauhoittavaksi ja tyynnyttäväksi. Tekemisessäni en kuulemma niinkään painota teorioita, vaan ennen kaikkea kokemusta. Lähestymistapani on sanottu olevan helppotajuinen ja konstailematon.
Vahva ja vetäytyvä
Minussa on ihastuttu energisyyteeni ja myönteiseen elämänasenteeseen, elämään heittäytymiseen ja tietynlaiseen villiyteen. Ystäväni kuvaavat minua sanoilla avoin, iloinen, rohkea, luotettava, huumorintajuinen, pöhkö, hyväsydäminen, vahva ja hauska. Usein olen saanut myös kuulla olevani outo tai erikoinen. Rakennan kuulemma kodikkaan tunnelman, vaikka pahvilaatikkoon! Ärsyttäviä piirteitäni ovat kokemukseni mukaan taipumus loukkaantua helposti ja vetäytyä. En aina osaa rauhoittua, vaan ohjelmoin helposti myös muiden ajankäyttöä. Lähelläni on kuulemma näistä huolimatta hyvä olla, koska minulla on hyvä energia.
Rakastettava ja sekopäinen
Kotona minua sanotaan kaikella rakkaudella friikiksi. Lasteni mielestä olen sekopäinen, mutta onneksi kuulemma maailman paras äiti. Kumppanini ovat kuvanneet minua sanoilla kontrollointiin taipuvainen, vaativa ja perfektionisti. Ovat he myös käyttäneet sanoja hauska, mukava, rakastettava, hurmaava, kiehtova, viehättävä, hellä ja ainutlaatuinen. Olen kuulemma innoittavaa seuraa, koska keksin aina kaikkea mukavaa. Toisaalta on ollut jonkun mielestä outoa, että tykkään niin paljon omista varpaistani ja kalisuttelen hampaitani öisin.
Yliherkkä ja itsekäs
Ayurvedatohtorini kuvaa minua sanalla pitta. Olen siis kuumaverinen, terävä, pistävä, stressiin taipuvainen, hapan, herkkävatsainen ja altis autoimmuunisairauksille. Niin ikään olen analyyttinen, tavoitteellinen, nopea, keskikokoinen, älykäs ja suunnitelmallinen. Useasti elämässäni olen saanut kuulla olevani yliherkkä. Minua on kehotettu kovettamaan itseäni. Kun lapsena ajattelin olleeni vaikea ja hankala, minusta tuli kiltti tyttö, joka kuulosteli muiden tunteita ja koetti olla mahdollisimman vähän vaivaksi kenellekään. Sivumennen mainittu kommentti itsekkyydestäni lukittui johonkin syvälle, sillä pyrin vuosikausia hyvin sinnikkäästi epäitsekkyyteen, mikä johti rajattomuuteen. Joustavuuteni johti väsymiseen ja itseni sivuun työntämiseen.
Monenlainen
Kaiken sen perusteella, mitä minulle on minusta kerrottu, olisi hiukan vaarallista muodostaa omakuvaa. Sen verran suurta ristiriitaa kommentteihin ja mielipiteisiin sisältyy. Ehkä en istu laatikoihin ja luokitteluihin. Istuuko kukaan? Tunteeko minua oikeastaan kukaan täysin? Tunnenko itsekään? Ja lopulta taidan olla myös jatkuvassa muutoksessa. Olkoon siis niin, että olen monenlainen.
Teksti on elämänkertakirjoituskurssin satoa ja sitä on lyhennetty ja muokattu blogissa julkaisemista varten.
kuvat: Pexels
