Ihmettelyä

Tekisi mieleni aloittaa tämä teksti kuten aikanaan usein aloitin postini kirjekavereilleni: anteeksi, etten ole kirjoitellut. Nyt minä kuitenkin ensi töikseni kysyn: voiko muka olla totta, etten koskaan ole kirjoittanut ihmettelystä? Minähän sentään harrastan ja rakastan ihmettelyä! On ihastuttava ajatus, etteivät…

Luokittelun tarve

Minä olen keski-ikäinen, tummaverinen ja vaaleaihoinen nainen. Äiti, tytär, sisko, sukulainen, ystävä, naapuri. Kroonisesti sairas, normaalivartaloinen ammattikorkeakoulutettu ja notkoselkäinen hyvinvointialan pienyrittäjä. Eronnut. Sinkku. Veriryhmäni on AB ja kehotyyppini pitta. Olen herkkä, tunteellinen sekasyöjä ja kaukonäköinen, mutten aina kaukokatseinen Euroopan suomalainen…

Sordinoitu ilo

Ilo tuntuu hyvältä! Ja silloin, kun se katoaa usvan taakse, tuntuu kurjalta. Keskellä kauneinta ruska-aikaa puikahti iloni jälleen sordiinon sisälle ja kumisi sen uumenissa vaimennettuna. Sordinoitu ilo Minun on lähtökohtaisesti helppo tuntea iloa, se on minulle luontaista. Olen itsestäänilostuvaa sorttia!…

Sen kerran, kun lintsasin

Tapasin kesällä ihanan, lukioaikaisen liikunnanopettajani Lissun. Hän kertoi asian, jota en ollut itse lainkaan muistanut! Miten hykerryttävän ilahduttavaa! Nyt, koulutyöskentelyn ollessa jo täydessä vauhdissa kesätauon jälkeen, tuntuu sopivalta julkaista tämä tarina. Lintsaus Voi vain kuvitella, millaisia tekosyitä liikunnanopettaja saa päivät…

Sopimustoppi

Ystäväni Miia kävi kylässä; tapasimme parin vuoden tauon jälkeen ja jatkoimme juttua luontevasti ja ihanasti siitä, mihin viimeksi jäimme. Muistelimme lempeästi päitämme puistellen yhteisiä toilailuitamme, ja jutuissamme vilahti myös sopimustoppi. Hih, kuinka riemastuttavaa! Jäin miettimään, minkälaisia sopimuksia sitä onkaan tullut…

Katumisjuttuja

Oli aika, jolloin kadutti vähän kaikki. Nuori Kaisa häpesi toilailujaan ja katui, vähän kuin varmuuden vuoksi. Sitten tuli aika, jolloin päätin, etten kadu yhtään mitään, sillä kaikellahan on ollut tarkoitus. Tuumin, että katuminen liittyy aina menneeseen, johon ei pääse takaisin…

Arpien kartta

Minä olen arpien kartta. Olen arpia täynnä. Ne ovat muistoja hetkistä, joina elämä kosketti iholle asti – yritti ehkä kertoakin jotakin tai saada pysähtymään hetkeksi. Ja yleensä myös onnistui. Arpikartan avulla voi suunnistaa muistojen poluille. Vaikka osa arvista onkin jo…

True colors

Olisi tärkeää pystyä elämään niin, että voi loistaa omia värejään aidosti, peittelemättä. Toisin sanoen olla sellainen kuin on. Todelliset värit Joidenkin ihmisten värit ovat kirkkaina näkyvillä, ja silloin he hehkuvat. Joskus ihminen paljastaa oikeat värinsä toiselle vasta silloin, kun luottamus…

Kaksoiselämää

Ja äkkiä huomaan eläväni kaksoiselämää. Kun olen yksin Kun olen yksin, herään mahdollisimman usein ilman kelloa. Herättyäni kuulostelen oloani, venyttelen ja haukottelen, köllöttelen sängyssä kirjaa lukien ja annan itseni herätä rauhassa uuteen päivään. Nousen sängystä vasta silloin, kun olen kunnolla…

Elämäntehtävä

Sanotaan, että olemme täällä maan päällä niin kauan, kunnes elämäntehtävämme on tehty ja täytetty. Olen miettinyt paljon, mikä oma elämäntehtäväni mahtaa olla ja ettei se nyt vaan olisi jo täytetty. Ja entäs jos onkin…? Elämäntehtävä Onko meillä jokaisella vain yksi…