Pelkoja moneen makuun

Käyn kerran vuodessa syöpäkontrollissa. Tämän vuoden kontrolli on yli kaksi kuukautta myöhässä. On hämmentävää, miten pelko hiipii mieleen aina, kun alkaa olla vuositarkastuksen aika ja tällä kertaa olen saanut kokea, miltä tuntuu, kun pelko pitkittyy. Nyt minulla on jo päivämäärät…

Muuttunut minä ja 364

Uuden vuoden toinen päivä. Eikä yhtään uutta lupausta! Kyllä kai jokainen itseään kunnioittava tekee parempaan minään tähtääviä lupauksia ja päätöksiä. Miten muuten käy elinikäisen oppimisen, rakkauden tikapuiden kiipeämisen, huopatossukurssin, twerkkaamisen opettelun, uuden työn etsimisen? Niin olisi taas aluillaan hyvä vuosi tsempata kohti zen-tilaa…

Lepotiloissa, höyhensaarilla ja muualla

Lepo. Palautuminen. Uni. Rentoutuminen. Nukkuminen. Elpyminen. Nukuin pari viikkoa sitten 7 tunnin yöunet. Putkeen ja ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen. Oli todellinen voittajaolo. Aikamoisessa sumussa sitä on kuljettu. Huomasin jo yhden yön pitkäjaksoisen unen vaikutuksen! Olen nukkunut monta vuotta parin-kolmen tunnin pätkissä,…

Tänään en jaksa

Tsemppaamalla pärjää tosi pitkälle. Myönteinen ajattelu auttaa. Voin itse päättää aamulla, millainen päivästäni tulee. Hymy on merkki aivoille, että kaikki on hyvin. Kyllä. Paitsi että joskus ei vaan yksinkertaisesti jaksa. Väsymys-jaksamattomuuteen auttaa lepo. Ja se ansaitsee ihan oman lukunsa. Fyysinen lepo…

Armas akupunktio

Akupunktiolla voi mielestäni tehdä ihmeitä. Toinen syöpäpolkuni aikaisista haltijakummeistani on perinteisen kiinalaisen lääketieteen asiantuntija, joka auttoi minua käsittämättömän monella tavalla syöpähoitojen ja toipumisen aikana. Aloitin kiinalaisen lääketieteen vastaanotolla käymisen vuonna 2011, ja kun kolme vuotta myöhemmin sairastuin syöpään, en nähnyt mitään syytä lopettaa! Tiesin…

Kun pinkit pöksyt pelastivat päivän

Kun sairastuin syöpään, työkaverit pistivät pystyyn Rohkeutta & Rakkautta -tukikeräyksen, jotta saisin poistetun rinnan tilalle, tulevan 20-senttisen arpeni päälle tatuoinnin 🙂 Ihanat työkaverini! Tatuointi vaihtui matkan varrella akupunktioon, mutta ajatusta en unohda ikinä. Olen aina arvostanut ystävyyttä. Silti en olisi ikinä uskonut, miten…

Seikkailua tunnekoteloissa

Hei, olen Kaisa ja olen suorittaja. Kirjoitin joku aika sitten aarrekarttaani, että haluan elää elämää ja tehdä valintoja, jotka eivät aja suorittamaan. Suorittaminen on tarvetta hallita elämää ja sen kaoottisuutta, epävarmuutta, arvaamattomuutta. Minulle se on myös ollut tapa dumpata tunteita…

Vadelmaa, päärynää ja hyrinää
Olin saanut suolistoni kuntoon noin puoli vuotta ennen rintasyöpädiagnoosin saamista. Siihen meni yli vuosi. Uskon selvinneeni sytostaattihoidoista niin vähillä sivuoireilla muun muassa siksi, että suolistoni oli hyvässä kunnossa. Tehtävänsä tehneet solumyrkyt tuntuivat poistuvan nopeammin kehostani ja vointini koheni nopeasti tiputusten jälkeen. Myös vastustuskykyni…
Heivataan häpeä!
Minusta tuli uimapukumalli, kun sairastuin syöpään tai tarkemmin sanottuna sen jälkeen, kun olin edennyt hyvän matkaa paranemisen polulla. En ollut ikinä ajatellut catwalkilla kävelyä, etenkään uimapuvussa. Kuitenkin Monokini 2.0 –projektiin osallistuminen on ollut elämäni voimaannuttavimpia kokemuksia. Who says you need…
Parantumisen puikoissa
Ystäväni Hani kirjoitti hurmaavassa blogissaan, että minulla on lakatut varpaankynnet. Pitää paikkansa. Myös sormenkynteni ovat aina lakassa. Olen peruslaiska kynsien lakkaajana, joten turhamaisuus ei tällä kertaa ansaitse kunniaa. Syy aina lakattuina oleviin kynsiini ovat syöpähoidot. Tänä päivänä kolme vuotta sitten,…