Minusta on tullut yönainen. Luin Mia Kankimäen hurmaavan kirjan Naiset joita ajattelen öisin, ja se imeytyi minuun kuin muste imupaperiin. Sairauksineni ja erityisherkkyyksineni pystyn paremmin kuin hyvin samaistumaan kirjan naisiin. Unettomuutta sivuoireena aiheuttava, aivoturvotuksen vähentämiseen käyttämäni kortisoni viimeisteli kohtaloni repaleisin öin.
Yönainen
Olen nykyisin valveilla pitkiäkin aikoja öisin, joten olen alkanut aikaa kuluttaakseni puuhailla. Kortisoni siis valvottaa, ja kun olen valveilla, tulevat Ajatukset. Ja ne ne vasta valvottavatkin. Ilmiö on minulle uusi, koska olen koko ikäni ollut hyvä, säännöllinen nukkuja. On siis pitänyt opetella suhtautumaan valvomiseen. Minun kohdallani tyypillistä on nukahtaa illalla klo 22 kuin katkaisijasta sammutettuna ja herätä sitten aamukolmelta ensin viattomasti pissalle ja jäädä sieltä palatessa salakavalasti ajatusseulani vangiksi. Näitä touhuan yönaisena silloin, kun uni ei tule:
Hengittäminen
Ensimmäisenä yritän aina rauhoittaa itseni takaisin uneen hengittämällä. Tekniikoita on monia ja usein kokeilen ainakin kahta erilaista tapaa. Monesti ajatukseni hämääntyvät tasaisesta ja syvästä hengittämisestä niin, että ne rauhoittuvat ja päästävät unen saapumaan. Yönainen on myös tarpeeksi rohkea hymyilläkseen itsekseen. Hymyily auttaa, sillä se kertoo aivoille, että kaikki on hyvin 🙂 Joskus on ihanaa keskittyä vieressä nukkuvan rauhalliseen hengitykseen ja yrittää päästä samaan rytmiin.
Tapping
Välillä on päivänselvää, että valvon, koska hermostoni käy ylikierroksilla. Joku ajatus ärsyttää, joku tunne on liian pinnassa. Silloin teen tappingiä. Siinä on hyvää se, että naputtelu rauhoittaa sekä kehoa että mieltä, eli vaikkei olisikaan ihan satavarma ahdistuksen tai levottomuuden aiheuttajasta, voi saada apua ja rauhoittua. Osa taikaa lienee se, että kun keskittyy naputtelemaan pisteitä, ei ehdi vatvoa ajatuksiaan…
Reiki
Reikihoito rentouttaa ja rentoutuminen on unelle hyvä lähtökohta. Reikihoidossa yönainen minussa kääntyy sisäänpäin ja huomioi kaikessa rauhassa hoidon aikaansaamia tuntemuksia. Silloin ego hiljenee, mieli maadoittuu ja keho rauhoittuu. Rauhoittava musiikki voi auttaa keskittymään hoidon tekemiseen.
Lukeminen
Jos muu ei auta, otan kirjan käteeni. Joskus teen sen sängyssä ja joskus siirryn sohvalle lukemaan. Hämmästyttävää kyllä, jo puolen tunnin lukeminen voi riittää saamaan silmäluomeni raskaiksi. En kuulu niihin, jotka tempautuvat kirjan tapahtumiin niin, että virkistyvät ja lukevat aamuun saakka (yönaisten kanssa tämä oli erittäin lähellä).
Hiippailu
Joskus harvoin, kun lukeminenkaan ei auta, siirryn hiippailuun. Silloin vedän aamutakin päälleni ja hipsuttelen ikkunan ääreen katsomaan etupihan mäntyjä. Hiippailu on sinänsä huono vaihtoehto, että olen sen seurauksena löytänyt itseni jopa jääkaapilta (kyllä, kortisoni kasvattaa myös ruokahalua). Toisinaan vain hiippailen sohvalle pimeässä olohuoneessa enkä tee mitään. Yönselvää yönaisainesta.
Kirjoittaminen
Yleensä helpottaa, kun myönnän itselleni, että kyllä, nyt on paljon ajatuksia mielessä ja että ne kiertävät kehää. Hyväksyminen auttaa päästämään irti, sillä kyse on loppujen lopuksi vain aineettomista ajatuksista. On kuitenkin myös niitä öitä, jolloin kykenen päästämään villinä kieppuvista ajatuksistani irti vain kirjoittamalla ne ylös. Wunderlist on aarteeni. Kyllä, tiedän, ettei puhelimen sininen valo helpota unen saamista, mutta asioiden kirjoittaminen tekee sen monesti. Mieli tyhjentyy, kun lista täyttyy ja uni saattaa saapua.
Arvokkain havaintoni on, ettei nukkumattomuudesta pidä hätääntyä. Jos uni ei tule, sanon itselleni, että on ihan ok myös vain levätä. Tutkimustenkin mukaan jo pelkkä selällään oleminen palauttaa kehoa ja elvyttää mieltä. Jonakin päivänä nukun taas täydet kahdeksan tuntia, keskeytyksettä.
kuvat: pexels.com & Kaisa
