Joulukuu on alkanut, eli joulu lähestyy. On auttamisen aika. Tietysti voi ja pitää auttaa ympäri vuoden, mutta olen niin jouluihminen, että haluan auttaa ainakin jouluna. Antaakseen apua ja huomiota ei tarvitse lähteä kauas, sillä ihan meidän jokaisen lähellä on paljon avun tarvitsijoita – hyvän mielen tarvitsijoista puhumattakaan.
Auttamisen aika
Olen jälleen pakannut kassillisen lahjoja Joulupuu-keräystä varten. Mietin aina jo kesästä lähtien, minkälaisia lahjoja lapset seuraavana jouluna voisivat haluta saada. Ideoita tulee jatkuvasti lisää ja saan suunnittelusta nautintoa. Lahjoihin ei edes tarvitse käyttää valtavaa omaisuutta, sillä niitä voi hankkia alennusmyynneistä pitkin vuotta. Jouluna minua koskettavat erityisesti lapset ja saamattomat joululahjat. Muistelen myös omia lapsuuden joulujani, jolloin kaikkea ei ollut paljon ja moni toive jäi toteutumatta – jos edes uskalsin toivoa. Viikonloppuna huomasin, että lahjoja oli tänä vuonna löytynyt vain eri-ikäisille tytöille, joten kävimme poikamme kanssa valitsemassa pari lahjaa myös pojille. Haluan, että lapseni oppivat, että toisia autetaan silloin kuin voidaan. Joulu on lasten juhla ja heille todella tärkeä. Siksi siihen voi liittää tärkeää keskustelua lähimmäisten huomioimisesta ja epäitsekkyydestä.
Jouluna voi vaikka luopua yhdestä lahjastaan, jotta joku toinen saisi edes yhden.
Patavahdiksi
Toinen lempparini ja pitkäaikainen jouluperinteeni on Pelastusarmeijan Joulupata. Patoihin voi lahjoittaa netissä, ja konkreettisiin patoihin voi viedä eurojen lisäksi hyväkuntoista tavaraa tai vaikka lämpöisiä villasukkia mieltä ja viileitä varpaita lämmittämään. Aineeton, mutta erittäin tarpeellinen tapa auttaa on lähteä patavahdiksi lahjoituksia vastaanottamaan. Sitä en olekaan vielä kokeillut. Jotenkin uumoilen, että padan äärellä kohtaamisista saa hyvän, lämpimän mielen ja mahdollisuuden olla heruttelemassa joulumieltä myös muille. Samalla saa takuulla perspektiiviä jouluun, sen viettoon ja siihen liittyvään eriarvoisuuteen.
Itsekästä auttamista
Voisi kai sitä ajatella niinkin, että auttaminen on myös itsekästä – itse ainakin autan paitsi hyvästä tahdostani, myös siksi, että siitä tulee itselle niin valtavan hyvä mieli! Auttaminen on mielestäni mukavin tapa huomioida kanssakulkijoita ja se on onneksi tehty helpoksi. Netissä voi lahjoittaa tilisiirtona moneen kohteeseen tai kauppareissulla voi antaa paketillisen pesuainetta tai kahvia ostoskärrykeräykseen. Yksinäiselle vanhukselle voi lahjoittaa joulukukan*, sairaalan lastenosastolle värityskirjoja tai muistisairaille joulukortin. Voi tarjoutua kävelykaveriksi, juttuseuraksi tai lumihiutaleiden askarteluavuksi. Kun hiukan miettii, keksii varmasti itselle parhaan kohteen – ja niitä on onneksi loputtomasti.
Auta ensin itseäsi?
Jouluna kannattaa muistaa auttaa myös itseään. Tämän joulun alla lupaan antaa itselleni aikaa ja rauhaa nauttia jouluvalmisteluista. Jotakin voi jättää tekemättä, kaiken ei tarvitse olla niin täydellistä. Silloinhan jää aikaa ja voimia huomioida myös muita. Miten sinä tänä jouluna autat itseäsi? Entä muita? Kenelle haluat antaa itsesi lisäksi onnellisia jouluhetkiä ja hyvää mieltä? Ihan jokaisen pitäisi saada jouluna halaus, hymy, lahja, tai mikä tahansa hyvän tahdon ele, sillä sellainen voi pelastaa – oikealla hetkellä annettuna jopa hengen. Anna parkkipaikka kiireisemmälle, avaa ovi, katso laitapuolen kulkijaakin silmiin ja hymyile, pakkaa perheenäidin ostokset kassalla tai lakaise naapurinkin raput. Sillä hyvä mieli ja huomioiduksi tuleminen ovat oikeastaan ihmisoikeuksia. Jouluun on vielä 20 päivää, eli hyvin ehtii. On auttamisen aika.
*esim. Porvoo tai googlaa: joulukukka vanhukselle 2018
kuvat: unsplash.com
