Lääkäri kertoi reilut kolme viikkoa sitten puhelimessa, että minulla on kasvain aivoissa. Siellä se kuulemma köllöttää vasemmalla aivopuoliskolla, motoriikkakeskuksen lähellä. Pääsin tt-kuvaan, koska vaadin itse; koska intuitio kertoi, ettei kaikki ole hyvin. Magneettikuviin pääsin jo pyytämättä. Leikkaus on kolmen päivän päästä ja kirurgi sen onnistumisen suhteen rohkaisevan toiveikas.
Tuntuu, että olen vajaassa kuukaudessa vanhentunut kymmenen vuotta – fyysisesti sairauden ja lääkkeiden vaikutuksen takia ja henkisesti melkoisen työstämisen vuoksi. Eikö tälle syövälle riitä mikään? Mitä en ole vielä(kään) ymmärtänyt? Vaikka kääntelen asiaa miten päin tahansa, tuntuu, että elämä on aivoleikkaukseen mennessäni vähintäänkin jossakin hiukan sekavassa välitilinpäätöstilassa. Suokaa siis anteeksi kevyesti hähmäisten aivojeni tuottaman tekstin poukkoilevuus.
Ainakin olen elänyt
Olen monesta asiasta todella kiitollinen ja onnellinen. Päällimmäisenä siitä, että olen elänyt tähän asti ihanan elämän. Olen Todella Elänyt. Ja Elämä on tuntunut. En ole jättänyt elämättä tai haaskannut aikaa elämällä hajuttomasti tai mauttomasti. Olen saanut kokea valtavasti ja kaikki kokemani on tuonut minut tähän, missä olen juuri nyt.
Olen etsinyt, epäröinyt, valinnut, päättänyt, kipuillut, kasvanut, taantunut, kaatunut, noussut, yrittänyt, onnistunut, epäonnistunut, tutkinut, tehnyt virheitä, tehnyt oikein, tehnyt väärin, tullut hylätyksi, jäänyt vaille, saanut kaiken. Ja kaikesta tunnen suunnatonta kiitollisuutta. Olen saanut toteuttaa kaikki unelmani – Kaikki Unelmani! Olen saanut uusia unelmia. Olen sairastanut, parantunut, ollut terveenä. Olen kokenut huumaavaa onnea, riemua olemassaolosta. Olen käynyt pohjalla: kauhussa, pimeydessä ja epätoivossa ja kokenut, millaista on, kun toivo lakkaa olemasta. Olen kokenut, millaista on jälleen nousta tyhjyydestä rauhaan ja tyyneyteen, hyväksyntään.
Elämäni on todella tuntunut Elämältä.
Ainakin olen oppinut
Olen oppinut paljon ja olen kiitollinen, että olen osannut ja uskaltanut valita oppimisen – paikoilleen juuttumisen tai katkeroitumisen sijaan. Olen kiitollinen jokaisesta polullani kohtaamastani oppaasta ja opettajasta, jotka ovat ohjanneet, auttaneet, rohkaisseet ja kannatelleet. Tarkoitan kanssakulkijahelmiä, ihmisaarteita, kultaisia tukipilareita, voimanlähteitä.
Olen oppinut, että emme hallitse elämää, eikä tarvitse. Olen oppinut päästämään irti. Olen oppinut, että elämä on suuri, häkellyttävän kaunis mysteeri ja täynnä ikivanhoja salaisuuksia. Ettei sitä pysty selittämään, ettei kaiken loputon analysointi olekaan niin tärkeää. Kaikkea ei voi selittää järjellä, eikä tarvitse. Olen oppinut näkemään erilaisia tasoja elämässä ja liukumaan niitä pitkin. Olen oppinut aistimaan energioita ja kunnioittamaan niitä.
Olen oppinut nauttimaan elämästä. Olen oppinut olemaan suorittamatta. Olen oppinut vastaanottamaan ja hyväksymään kaikki tunteeni, olemaan arvottamatta niitä. Olen oppinut edes vähän olemaan murehtimatta, edes välillä. Olen oppinut luottamaan elämään ja siihen, että se kantaa. Olen oppinut, että onnellisuus on helppoa ja syntyy kiitollisuudesta. Se todella on tapa elää. Olen oppinut kuulemaan intuitioni ääntä ja luottamaan siihen, vähän kerrallaan. Olen oppinut kuuntelemaan itseäni, mieltäni, sydäntäni ja kehoani.
Olen oppinut pitämään itsestäni huolta. Olen oppinut hoitamaan itseäni. Ja muita. Olen oppinut pyytämään apua. Olen oppinut rauhoittamaan itseni, niin monella eri tavalla. Olen oppinut hengittämään. Olen oppinut hyväksymään itseni, herkkyyteni, haavoittuvuuteni. Olen oppinut pitämään niitä vahvuuksinani. Olen oppinut suhtautumaan itseeni ymmärryksellä ja lempeydellä. Olen oppinut hyväksymään itseni täydellisen epätäydellisenä, juuri sellaisena kuin olen.
Olen oppinut, että rakkaus voi olla pelottavinta, mitä olla voi. Ja ihaninta, suurinta, tärkeintä. Koska se on kaikkialla ja kaikki. Ja että se karkottaa pelon. Olen oppinut, että hylätyksi tulemisen kokemukset ja sen pelko sekä suunnaton rakastetuksi tulemisen tarve voivat sotkea koko elämän suunnan. Sama vaikutus voi olla edellisiltä sukupolvilta perityillä taakoilla ja uskomuksilla. Olen oppinut, miten paljon vihaa ihmiset kantavat sisällään, ja miten se salakavalasti vaikuttaa kaikkeen.
Olen oppinut, että olemme täällä toisiamme varten. Olen oppinut, että jokainen ihminen on ihme, mittaamattoman arvokas. Olen oppinut, että onnellisimmaksi tulee, kun tekee jonkun toisen onnelliseksi. Ja että iloa voi löytää ihan mistä tahansa. Myönteinen ajattelu on kuin lämmin käsi olkapäällä, c-vitamiini kehossa tai leveä hymy huulilla – merkki aivoille, että kaikki on hyvin!
Olen oppinut, että unettomina öinä ehtii lukea valtavan paljon! Olen oppinut, miltä mielen rauha tuntuu, millainen lahja se voi olla. Miten kupliva on tunne maata selällään yöllä ja hymyillä leveää hymyä täydellisessä rauhan tilassa tietäen, että kaikki on täydellistä ykseyttä ja harmoniaa.
Ainakin olen ymmärtänyt
Olen ymmärtänyt, että sairaanakin voi elää ihanaa elämää. Olen ymmärtänyt, että sairastaminen on osa elämän kiertokulkua ja että voi itse päättää suhtautumisensa myös siihen. Olen ymmärtänyt, että meillä kaikilla on oma aikamme täällä maan päällä, ja se tulee annettuna. Olen ymmärtänyt, että luomme itse kohtaloamme, joka kietoutuu loputtomin kudoksin kaikkien muiden elämien kudoksiin.
Olen ymmärtänyt, että on suunnatonta hyvyyttä, ja ihmisiä, jotka haluavat muille hyvää. Olen ymmärtänyt, että on suunnatonta pahuutta ja ihmisiä, jotka haluavat muille pahaa. Olen ymmärtänyt, että välillä on vaikea tunnistaa, kummasta on kyse. Olen ymmärtänyt, että minua voi kohdella huonosti vain silloin, kun sallin sen itse ja että vain minä itse voin asettaa omat rajani. Olen ymmärtänyt, että anteeksi antaminen antaa käsittämättömän paljon energiaa ja tuo vapautta; kirkkautta. Olen myös ymmärtänyt, ettei sitä voi pakottaa, vaan se tapahtuu vain rakastamalla, hiljalleen, juuri siinä tahdissa kuin on tarkoitus.
Olen ymmärtänyt, miten merkityksellistä on olla avoin elämälle. Miten erilaisia asioita silloin päästääkään lähelleen! Miten täynnä maailman silloin näkeekään ihmeitä! Miten avautuukaan uusille tasoille ja kerroksille. Kun ei itse rajoita itseään ja ajatteluaan. Olen ymmärtänyt, että kaikella on tarkoituksensa. Ja ettei kaikelle välttämättä todellakaan löydy tarkoitusta. Tai että tarkoitus on niin monisyinen ja -ulotteinen, ettei sitä pysty hahmottamaan. Ehkei kaikki pyörikään juuri minun ympärilläni… ehkä minulle tapahtuu asioita, jotta joku muu ymmärtäisi jotakin.
Olen ymmärtänyt, että katumisellakin on arvonsa. Aito katumus on sen myöntämistä, että on tehnyt väärin, ja se puhdistaa sydäntä. Olen ymmärtänyt, ettei mihinkään kannata jäädä kiinni. Olen ymmärtänyt, ettei mikään ole pysyvää ja että muutos on ikuista. Olen ymmärtänyt, että mielessämme on mahtava voima, jossa on ratkaisu kaikkeen. Se, miten tuota voimaa pääsee valjastamaan, onkin jälleen uusi haaste. Ja haasteisiin olen hiljalleen alkanut ymmärtää suhtauta lahjoina.
Olen ymmärtänyt, että olen juuri nyt juuri siinä tilanteessa, missä minun kuuluukin olla. Ja niin ovat kaikki muutkin. Olen ymmärtänyt, ettei jatkuvasti tarvitse ponnistella, yrittää ja puskea. Olen ymmärtänyt, mitkä asiat eivät määrittele minua ihmisenä. Olen ymmärtänyt, että se määrittelee, miten kohtelen muita ihmisiä ja miten suhtaudun elämään. Olen ymmärtänyt, että ymmärrän tästä kaikesta hyvin vähän.
Ainakin olen tehnyt parhaani
Ainakin olen tehnyt parhaani. Ainakin olen pyrkinyt hyvään. Olen viime vuosina muuttanut monia asioita elämässäni, sydämeni ääntä kuunnellen, ja oikeastaan vain yksi suuri asia on muuttamatta. Toivon saavani tilaisuuden muuttaa vielä senkin. Olen löytänyt oman voimani ja kirkkauteni ja opettelen pysymään niille uskollisena. Haluaisin jatkaa elämää, kokea ja oppia vielä paljon, sillä elämä kutsuu jatkamaan seikkailua. Toivon, että saan siihen vielä mahdollisuuden. Jos en saa, olkoon sitten niin. Minulla on kasvain aivoissa. Olen hyväksynyt tilanteen, jossa olen. Olen toisten taitavissa käsissä. Asiat ovat juuri niin kuin niiden kuuluu olla. Mieleni on levollinen. Kävi miten kävi, niin Elämä Jatkuu.
Voi rakas ystävä.
Ei löydy sanoja.
Lähetän siulle Energiaa ja Valoa.
Kiitos <3
Rakas Kaisa! Olet yksi suurimmista opettajista mulle. Sillä, että kirjoitat näitä blogejasi ja jaat kokemuksia. En voi muuta kuin ihailla, kiittää, rukoilla ja kulkea näkymättömällä tasolla mukanasi jos niin suot. Kaikki on Valoa ja sussa se loistaa erityisen kirkkaana!
Kiitos Heidi <3
Voimia Kaisa <3 Uskomatonta, miten asiat voivat kasautua. Onneksi sinulla on vahva valo!
Kiitos Outi <3
Ainakin olet opettanut, rakas Kalaisa! Eikä se tähän vielä jää, koska me olemme ihan kauhian hitaita oppimaan. <3
Voi Hani <3