Näin unta, että asuin kaverini kanssa suurkaupungissa kerrostalon ylimmässä kerroksessa. Talo oli korkeampi kuin mikään muu ympäröivistä rakennuksista ja asunnosta oli upeat näkymät yli kaupungin, turkoosina kimaltavalle merelle. Olohuoneessa ollessamme tajusimme äkkiä, että oli pilkkopimeää, vaikka oli keskipäivä. Katsoin ulos ikkunasta ja näin, että koko kaupunki oli pimeänä, sähköt olivat poissa ja taivas oli mustansininen. Yhtäkkiä talomme alkoi hitaasti kaatua, ja kun sen ylin kerros tömähti maahan, hyppäsimme pois, eikä meille kaverini kanssa käynyt kuinkaan. Luikahdimme metrotunneliin, ja harhailimme tunneliverkostossa jonkin aikaa, kunnes lähdimme jälleen kävelemään takaisin kohti kaupunkia.
Seuraavaksi huomasin, että kaverini oli jäänyt jonnekin ja kävelin katua ex-kälyni Päivin kanssa. Minulla oli pieni poika sylissäni. Katu katkesi vähän väliä uskomattoman syviin vesikuiluihin, eikä auttanut muu kuin hypätä pyörteisiin ja ponnistella uiden ylös kerta toisensa jälkeen takaisin kadulle. Pidin pientä poikaa tiukasti kainalossani ja uin yhdellä kädellä. Olin pojasta huolissani, kunnes erään pyörrekuilun jälkeen tajusin, että minulla on sylissäni ainoastaan lapsen vaatteet, ja ajattelin valtavan helpottuneena, että eihän minun vaatteita tarvitse suojella. Laitoin vaatemytyn pois ja jätin sen taakseni.
Päivi oli löytänyt rahaa ja ajanut metrolla etsimään ystäväänsä Katia. Minä katselin itseäni ja ymmärsin olevani lähdössä ohjaamaan joogaa – uusi puhtaan valkoinen, tärkätty hoitojakku päälläni. Kaikkialla oli valtavasti vettä, oli ehkä tullut vedenpaisumus.
Kesäyön uni jatkui: ajelimme autolla pitkin parkkipaikkaa ja pysähtelimme vähän väliä, koska jonkun kyydissä olijoista piti aina hakea jotakin. Autossa olivat lisäkseni ainakin lapsuudenystäväni Terhi ja poikani Eppu. Parkkipaikka oli ympyrän muotoinen ja siinä oli ramppeja, vähän kuin leikkiautoradassa, ja sen yläpuolella oli kauppoja. Aluetta oli laajennettu korkealle mäelle, jossa oli vähän puita, lipputanko sekä suuri, hulppea kartano. Parkkipaikan laidalla olevassa kojussa oli minulle osoitettu nippu kirjeitä, jotka olin nuoruudessani lähettänyt rakastetulleni. Tämä oli kirjoitellut kirjeisiin omia viestejään minulle ja lisännyt niiden lomaan keksejä, karkkeja ja pieniä lahjatavaroita.
Kesäyön uni 20.6.2020, lue lisää: Uupumattomat unet
kuva: pixabay.com
