Tulen surulliseksi, kun huomaan, että joku on päivänselvästi kaavoihinsa kangistunut. Sitten hetken päästä ymmärrän, miksi. Olen itsekin kaavoihini kangistunut. Itse asiassa: minä, jos kuka! Miten sitä tuleekaan arvostelleeksi toisten kaavoja – meillä jokaisella kun on omat, erilaiset kaavamme, joita seuraamme ja joiden kanssa kangistelemme!
Rakkaat rutiinit
Kaavat ovat elämänhallintaa, ja hyvä asia niin kauan kuin emme anna niiden kangistaa arkeamme. Arjessa on helpottavaa pyörittää tiettyjä asioita automaattikirjoituksella. Mutta ei kaikissa asioissa. Asioiden tekeminen aina tietyllä tavalla tai tietyssä järjestyksessä luo turvallisuutta, mutta ehkä myös vie terää elämän ihmeellisyydeltä ja yllätyksellisyydeltä… Oikein kankeat kaavat voivat jopa estää elämästä!
Kaavanrikkoja
Miten muistaisin kyseenalaistaa omat kaavani ennen kuin kangistun niihin? Usein kaavan takana piileskelee pelko, joka estää rikkomasta kaavaa: mitä tapahtuu, jos teenkin toisin? Toisaalta olisi kamalaa, jos joka kerta tehdessäni jotakin lopettaisin alkuunsa, kun miettisin, miten tämä nyt kannattaisi tehdä. Olisi arki aika hidasta… ainakin alkuun!
Usein kaavan takana piileskelee pelko
Näitä miettiessäni saan hauskan muistutuksen omista kaavoistani: teimme yhdessä ruokaa ja äitini katseli, kun leikkasin avocadoa kahtia. Kuin ohimennen hän kysäisi: ”Leikkaatko sen aina noin päin?”. Aluksi ärsyynnyin hieman, mutta otin kuitenkin vinkin vastaan ja ymmärsin, että hedelmä todellakin kannattaa halkaista pitkittäin eikä poikittain! Pieni, mutta edustava esimerkki kangistuneista, toimimattomista kaavoistani, joita en tule kyseenalaistaneeksi.
Mieli vastustaa
Kun kyseenalaistan kaavani, saatan ohjata ajatukseni uusille urille ja löytää parempia tapoja tehdä asioita. Kyseenalaistaminen ei kuitenkaan ole ihan helppo nakki. Koen ehkä ärsytystä siitä, että joku toinen on keksinyt paremman tavan, tai siitä, että nolostun epäkäytännöllisyydestäni ja kangistumisestan. Mieleni vastustaa kaavoista luopumista; olen haluton muutokseen, vastahankainen! Samalla se tietää, että on ihan hölmöä tehdä asioita vain siksi, että niin on tehty aina ennenkin.
Kaavani ja minä
Rutiinit ja kaavat ovat monessa mielessä minulle hyväksi, mutta liika on liikaa! Olen listaihminen, mutta akillesjänteen kautta olen oppinut, että listatkin voivat rajoittaa elämää. Joskus mietin, olisiko elämäni hauskempaa, jos lakkaisin tekemästä asioita kaavamaisesti, sillä kun olen kaavoihini kangistunut, luovuuteni ei todellakaan pääse loistamaan. Se lurkkii loukkaantuneena kauimmaisessa nurkassani ja mököttää. Kun kaava syystä tai toisesta räksähtää rikki, luovuus kurkistaa onnellisena piilostaan ja nuolaisee poskeani kiitollisena päästessään taas hommiin.
kuva: pexels.com
