Havahdutko joskus oikein ajattelemaan jotakin sanaa, sen tarkoitusta? Niin minulle kävi murheenkryynin kanssa. Hymyni leveni, kun luin, että sillä on alun perin tarkoitettu vaatetäitä! Ja sehän sitten riittikin: sellaisiahan murheet usein ovat: pienen pieniä tuholaisia mielessämme. Pieniä ryynejä Murehtiminen…
Nyt on hyvä. Nyt. On hyvä.
Ihminen on murehtija. Ja märehtijä. Joko märehdimme menneitä tai murehdimme tulevia. Itsehän en murehti enkä märehdi enää mitään… tai siis haaveilen, että niin vielä jonakin päivänä olisi! 😀 Kaikkihan nimittäin tietävät, ettei kumpikaan noista ole JÄRKEVÄÄ, mutta käytännössä murehtimismärehtimisen välttäminen ei enää olekaan niin helppo temppu. Vakavasti…