Ihminen on murehtija. Ja märehtijä. Joko märehdimme menneitä tai murehdimme tulevia. Itsehän en murehti enkä märehdi enää mitään… tai siis haaveilen, että niin vielä jonakin päivänä olisi! 😀 Kaikkihan nimittäin tietävät, ettei kumpikaan noista ole JÄRKEVÄÄ, mutta käytännössä murehtimismärehtimisen välttäminen ei enää olekaan niin helppo temppu.
Vakavasti sairastunut lankeaa helposti sekä märehtimään että murehtimaan. Miksi sairastuin, olisinko voinut estää sairastumiseni, onko tämä rangaistus jostakin? Tai mihin tämä johtaa, parannunko, voinko itse vaikuttaa paranemiseeni, entä jos elämä loppuukin?
Voi tuntua typerältä, että haluan tuudittautua ajatukseen, että olen terve. Siltä minusta kuitenkin tuntuu. Ihmeellistä, miten elämä rytmittyy syöpäkontrollien mukaan: ”vuosi lisäaikaa”, vaikka eihän se niin ole! Jokainen päivä on lisäaikaa, etuoikeus herätä uuteen päivään. Kolmevuotiskontrollissa oli kaikki hyvin. Tai siis anemiaa lukuun ottamatta – ja sekin johtuu raudanpuutoksesta ja on hoidettavissa! Myönnän, että murehdin anemian mahdollisia syitä etukäteen ja aika verikokeiden ottamisesta tulosten saamiseen tuntui ikuisuudelta. Diagnoosi oli yllätys, mutta sentään tiedän, miten hoitaa itseäni – murehtimisen jättäminen on äksönlistalla ensimmäisenä.
En voi tietää, uusiutuuko syöpä tai sairastunko johonkin muuhun. En tunne tarvetta murehtia sitä. Myönnän, että välillä murehdin, mutta sekin kuuluu asiaan. Onneksi ne ovat ohikiitäviä hetkiä. Tärkeintä on, että muistan säännöllisesti muistuttaa itseäni siitä, että parempi olisi olla murehtimatta! Käyttää aikansa johonkin mukavampaan, elvyttävään, kuten unelmointiin tai hetkestä nauttimiseen.
Jostakin syystä minulle on helppoa olla märehtimättä menneitä, enkä kadu tehtyjä asioita, sanottuja sanoja ja sattuneita virheitä. En taida katua yhtään mitään. Kaikesta kun voi oppia, ihan oikeasti, ja korjatakin toimintaansa. Mitäpä sitä katumaan, että on saanut tilaisuuksia kehittyä?!
Täytyy siis varmasti olla mahdollista vapauttaa itsensä myös murehtimisen ikeestä. Mitenkö? Ainakin meditointi tuntuu olevan tehokas työkalu. Olen taas alkanut käyttää aikaa päivittäiseen meditoimiseen, jotta osaisin keskittyä tähän hetkeen ja rauhoittaa poukkoilevat ajatukseni. Vapautua tulevan arvailemisesta. Art of meditation (suomeksi Meditoinnin taito) -kirja on helppolukuinen opas erilaisiin meditaatiotekniikoihin. Suosittelen lämpimästi kaikille murehtijoille, ahdistuneille, levottomille ja huolehtijoille.
Koska en tiedä tulevaisuudesta, elän nyt. En tiedä, kuinka kauan saan tätä elämä-nimistä autuutta jatkaa, joten yritän käyttää kaiken jäljellä olevan ajan parhaalla mahdollisella tavalla.
Nyt on hyvä, nyt voin hyvin, nyt olen onnellinen.
kuvat: pexels.com
