Odotamme jatkuvasti jotakin, tietoisesti tai jopa huomaamattamme. Siitä tulee tapa. Odotamme palkkapäivää, perjantaita, netistä tilattujen kenkien saapumista, rakkautta, lottovoittoa, aurinkoista päivää, laihtumista, lomaa, kampaaja-aikaa, tervehtymistä, eläkkeelle jäämistä, asioiden järjestymistä, onnen löytymistä, unelmien toteutumista. Odotamme, että Sitten Kun… on paremmin. Hirveän inhimillistä! Meillä kaikilla…
Nyt on hyvä. Nyt. On hyvä.
Ihminen on murehtija. Ja märehtijä. Joko märehdimme menneitä tai murehdimme tulevia. Itsehän en murehti enkä märehdi enää mitään… tai siis haaveilen, että niin vielä jonakin päivänä olisi! 😀 Kaikkihan nimittäin tietävät, ettei kumpikaan noista ole JÄRKEVÄÄ, mutta käytännössä murehtimismärehtimisen välttäminen ei enää olekaan niin helppo temppu. Vakavasti…