Olen pitkästä aikaa koulun penkillä; tällä kertaa sopimuksella opissa! Opinnot alkoivat maaliskuussa ja kestävät vuoden.
Oppisopimus
Sain marraskuussa soiton, jossa minua pyydettiin osallistumaan liiketoiminnan ammattitutkintoon johtavaan koulutukseen, joka olisi ilmainen. Minut siis käytännössä haettiin kotoa opiskemaan! Paras houkutteluvaltti oli kuitenkin kohdallani lupaus siitä, etteivät opinnot veisi tuhottomasti aikaa tai vaatisi kymmenien oppikirjojen tai ylipäänsä megalomaanisten sisältöjen lukemista. Suostuin, hain ja pääsin. Kyseessä on näyttötutkinto, ja näyttöjäni arvioi kokenut yrittäjäkollega, jonka kanssa saan matkan varrella sparrailla tehtäviä ja opintojen etenemistä. Uusia ideoita on jo tullut vaikka kuinka monta! Mentorointi on olennainen osa opintokokonaisuutta, joka on räätälöity hyvinvointialojen yrittäjille. Opiskelemme itseksemme etänä, ja kerran kuukaudessa päivän tai puolen verran yhdessä joko kasvokkain tai Teamsissa.
Tank tank tank
On surullista, että oppimiseni on tähän asti perustunut pääosin ulkoa tankkaamiseen. Se on paitsi tehotonta, myös valtavan raskasta. Kärsin varmasti jonkinasteisista hahmottamisen häiriöistä eivätkä aivoleikkaus ja sitä seuranneet sädehoidot varsinaisesti ole tehneet kognitiivisille taidoilleni tai muistilleni hyvää. Olen suoraan sanottuna vältellyt opiskelua, koska olen kokenut sen niin vaikeaksi ja kuormittavaksi. Kokemusasiantuntija-, Reiki-, EFT Tapping-, TRE– ja äänimaljahoitokoulutukset ovat olleet kokemuksellista ja jopa intuitiivista oppimista, joten niissä olen tuntenut oloni kotoisaksi ja varmasti sen johdosta myös oppinut vaivatta. Opin, kun saan ihmetellä, oivaltaa ja tuntea. Ehkei kyse olekaan kyvyttömyydestäni, vaan luontaisesta taipumuksesta ja tottumuksesta käsitellä tietyntyyppistä tietoa tietyntyyppisillä tavoilla.
Minua varten!
Koulu- ja opiskeluaikoina taisin pelätä virheitä ja epäonnistumista – jotakin epämääräistä kamalaa (=hylkäämistä), joka tapahtuisi, jos en oppisi, muistaisi tai osaisi. Jotenkin vasta tänä keväänä alkaneet opinnot avasivat silmäni oikeasti tajuamaan, että opiskelen itseäni varten, en todistaakseni jollekin jotakin tai miellyttääkseni jotakuta. Saati että opiskelisin siksi, että ihmisen nyt vaan pitää jatkuvasti opiskella voidakseen tuntea itsensä dynaamiseksi ja kehittyväksi yksilöksi tai yrittäjäksi. Opiskelen siksi, että saan siitä hyötyä – eli voin hyvin valita, mitä poimin koulutuksesta työhöni ja elämääni tällä kertaa. Asetin itselleni tavoitteeksi olla suoriutumatta täydellisesti.
Sopimuksella opissa
Säpsähdin, kun ystäväni sanoi vastikään opiskelusta puhuessamme: ”Mutta sähän olet koko ajan opiskellut jotakin!” Jäin oikein miettimään ja tottahan se oikeastaan on – en vaan ole antanut itselleni tunnustusta niistä opeista ja koulutuksista, jotka eivät ole olleet akateemisia tai muuten yleisesti arvostettuja. Mistähän se tämäkin johtuu?
Opiskelun pitäisi tuntua hyvältä, ihanalta ja innostavalta – ei ahdistavalta velvollisuudelta. Inspiraatio on sitä paitsi paljon parempi oppimisalusta kuin pakko tai velvollisuus. Ehkä tämä koulutus vihdoinkin muuttaa lopullisesti asenteeni ja ajatteluni koko oppimisskeneä kohtaan. Olen sopimuksella opissa ja ehkäpä laadin itseni kanssa myös kokonaan uudet sopimukset opiskeluun!
kuva: Unsplash
