Vuoden 2020 ensimmäisenä päivänä heräsin epämääräiseen ahdistuksen tunteeseen. Siinä sängylläni köllötellessäni kuulostelin minut yllättämään päässyttä ahdistusta hetken ja kysyin sitten itseltäni hiljaa: Mitä minä tänään tarvitsen, mitä juuri nyt? Keho lähti rohkeasti liikkeelle käytännön tasolta (ei yllättänyt) ja puhalsi mieleeni…
Jouluvarpaat
Olipa kerran kymmenen varvasta. Oli joulu. Varpaat murjottivat, koska ne eivät tunteneet oloaan lainkaan jouluisiksi. Siellä ne pötköttivät pimeässä, mustissa sukissa aivan kuten kaikkina muinakin päivinä. Nyt ei ollut tavallinen päivä ja varpaat halusivat vapauteen, katsomaan kirkkaita jouluvaloja ja kauniita…
Hiipuva rakkaus
Olen rakastunut opettajaani. En olisi ikinä osannut odottaa tätä, mutta niin ajatus vain putkahti päähäni ja todeksi se on myönnettävä! Meillä on parin päivän päästä vuosipäivä, mutten aio viettää sitä. Tunteeni ovat ristiriitaiset: seuranani on hiipuva rakkaus. Odottamaton rakkauden kohde…
Tunneshoppaajan tunnustus
Viime torstain maailman mielenterveyspäivä sai minut ajattelemaan monia asioita, esimerkiksi shoppailua. Tämä kirjoitus ei kerro tunteiden ostamisesta, sillä eihän niitä voi ostaa! Toteaahan sen jo vanha tuttu sanontakin: Rakkautta ei voi ostaa. Ehkä ei, mutta mielenterveys, tunteet ja shoppailu liittyvät…
Herkkis jyrkkis
Olen viime aikoina törmännyt jyrkkyyteen usein. Mietin, miksi joudun kohtaamaan jyrkkiä ihmisiä vähän väliä ja hengittelemään ahdistustani heidän seurassaan. Sitten tajusin, että tuollainenhan minäkin olen ollut, jyrkkis! Sitä paitsi: meissä kaikissa asuvat sekä jyrkkis että herkkis, ja on monen asian…
Rakas Ystäväni Toivo
Rakas ystäväni Toivo saa minut jaksamaan eteenpäin, kun kehostani löytyy jälleen uusi kasvain sieltä, toinen täältä ja syövän esiastetta tuolta. Toivon säilyttäminen ystävänä käy välillä työstä. Silti se on ehkä tärkeintä, mitä voin itselleni työstäen suoda! Mikä tahansa pitkäkestoinen sairastaminen…
Haiku haikeudesta
Havahduin haikeuteen, kun loma loppui ja arki alkoi vilkutella ikkunan takana. Ensin yritin paeta sitä (haikeutta, ja samalla arkeakin). Käytin kaikki tavalliset keinoni: itkun, touhuamisen ja väistelyn. Sitten ymmärsin. Haikeuden piti antaa olla, jotta pystyin kuulemaan sen viestin: on ollut…
Loppujen juhlaa
Alkukesä on ollut loppujen, alkujen ja riittien aikaa. Pari viikkoa sitten kirjoitin kesäänlaskeutumisriitistä ja heti perään juhlittiin yhdessä vietettyä aikaa, eli vuorossa oli eron hetken riitti: läksiäiset. Ja sitten vielä toiset 🙂 Kesäkuun ensimmäisenä päivänä nuoremmalla pojalla loppui vitosluokka ja…
Kesävaatevarasto
Aivan kuin kuulisin mekkojen, shortsien ja sopimustoppien* hihkuvan riemusta ja kikattelevan ilosta, kun nostelen niitä laatikoista ulos tuulettumaan. Enkä ihmettele: maata nyt melkein yhdeksän kuukautta pimeässä laatikossa huonolla hapella! Niin kauan kuin muistan, on puhuttu kesävaatevarastosta. Ei se oikeastaan kyllä…
Uupumattomat unet
Harjoittelin syvissä tummissa vesissä lainelautailua, työkaveri avusti. Piilottelin jotakin asiakirjaa, järjestelin vauvanvaatteita tutun miehen ruuhkaisessa kenkäkaupassa ja suunnittelin matkalle lähtöä ystävän kanssa. Valitsin kauppakeskuksessa mummotyylisiä alushousuja (oli vaikea valita) ja juttelin kiveystä tekevälle työmiehelle laajalla punahiekkaisella pihalla. Tein ystäville ja…
