Tenavien Jaska Jokunen on ihastunut pieneen punatukkaiseen tyttöön. 9-vuotiaan Kaisan ihastuksen kohde oli pieni punatukkainen poika.
Asuimme Joensuussa Paimenpojantiellä, missä taloyhtiön lapset juoksentelivat iltaisin yhdessä pihamaalla. Tyttöjä oli siskoni ja minun lisäkseni vähänlaisesti, joten leikimme poikien kanssa. Erityisesti mieleeni ovat jääneet Mikko ja Pasi, jonka isällä oli vain yksi käsi. Oli kuitenkin yksi poika yli muiden, sillä hän sulatti pienen tytön sydämeni ja ihastuin lyhyiden hiusteni latvoja myöten.
Pieni punatukkainen poika
Pojan nimi oli Henri ja hän oli aivan kuin satukirjasta karannut: punaiset, kiharat hiukset ja pisamaiset kasvot, leveä hymy ja veijarimainen olemus. Hän oli myös hiukan salaperäinen ja jännittävä, sillä hän tuntui saavuttamattomalta, vaikka olimme samassa koulussa. Iltaisin nukkumaan mennessäni en saanut unta ja kuuntelin sängyssäni salaa korvalappustereoista Jonnan kappaletta Tykkään susta. Ja ajattelin tietenkin haaveilevasti pientä punatukkaista poikaa… Jonnan levyllä oli muitakin täysin tilanteeseeni osuvia kappaleita, jotka osaan tänäkin päivänä ulkoa.
Tykkään susta, tuot maailmaani tarkoitusta
– Jonna –
Rusettiluistelu
Tuohon aikaan katsoimme koulussa elokuvaa Tom Sawyerin seikkailut ja Tomhan oli punatukkainen poika! Samoin mieleeni tuli isäni meille ääneen lukemien Koko kaupungin Vinski -kirjojen päähenkilö. Talvella koulu järjesti rusettiluistelun ja voi, miten lujasti toivoin, että parikseni sattuisi pieni punatukkainen poika. Pettymys oli musertava, kun näin Henrin luistelevan toisen tytön kanssa ja minun parikseni tuli tuttujen kaksospoikien toinen puolisko. Vaikka olin silmin nähden turhautunut, parini äiti oli aivan hurmaantunut ja hössötti pojalle kintaaseen kolikoita, jotta hän voisi tarjota minulle kuumaa mehua. Häpeän puna ja pakkanen purivat poskiani, joille taisi valua myös pari kyyneltä.
Kun yksin oon, niin sua mä aattelen vain. Se näkyy päiväkirjaa laatiessain
– Jonna –
Yksipuolinen ihastuminen
Pieneen punatukkaiseen poikaan ihastumisessa oli jotakin merkittävää, eikä hän ole ikinä unohtunut mielestäni. Välillä olen ajatellut, missä hän mahtaa olla ja miten elämä on häntä kohdellut. Siitäkin huolimatta, ettei hän koskaan missään mittakaavassa vastannut tunteisiini. Eipä silti, se on varsin yleistä 9-vuotiaiden poikien keskuudessa, koska tytöissä on puistattavia tyttöbakteereita. Yksipuolinen rakkaus riitti, ja vaikka poikaporukka lauloi serenadia seuraavan Joensuun kotimme ikkunan alla Sompatiellä (”Autiomaa, autiomaa, aurinko kultaa ja purppuraa”), en jaksanut juuri kiinnostua, sillä olin punaisten hiusten ja pisamien pauloissa. Ja sitten muutimme etelään.
kuva: pixabay.com
