Riittämättömyydestä

Niin kauan ja niin usein olen pelännyt, etten ole tarpeeksi. Ja tälle ajatukselle on riittänyt harjoitusareenoita… Tätäkin kirjoittaessani tunnen riittämättömyyttä.

Esimerkki riittämättömyydestä

Yksi riittämättömyyteni konkreettisista, jopa vähän koomisista temmellysalustoista on LinkedIn. Aina siitä lähtien, kun lähdin palkkatyöstäni, olen tuntenut, etteivät tekemiseni sovellu LinkedInissä kerrottaviksi. Tai ettei esimerkiksi blogini kuulu sinne, koska se ei ehkä ole tarpeeksi ammattimainen. Ehkä minä en ole ammattimainen. Mitä pelkään ja miksi? Minunhan pitäisi ajatella, että hei, tässä blogini on! Se on kokemuspolkuni, osa minua ja elämääni. Siksi se on arvokas, siksi se riittää. Siksi kaikki tekemiseni riittävät!

Miksi?

Ja mistä tämä riittämättömyyden vatvominen johtuu? Pelkästään siitä, että ajattelen olevani riittämätön! Ajattelen, että kyseisessä verkkoyhteisössä on oltava piinkova, ammattimainen, dynaaminen ja tavoitteellinen. Mutta miksi uskon niin? Miksi ajattelen, että työelämässä pitäisi olla niin erilainen kuin muualla? Ja kuka ihmeessä on keksinyt, että työelämässä pitää olla kova? Sehän on raskasta! Ja eihän se oikeasti edes palvele ketään. Kovuus ylipäänsä on niin last season. Vastaan omaan kysymykseeni: kokemuksesta se johtuu.

Me olemme ihmisiä – ennen kaikkea ja aivan kaikkialla; myös työelämässä. Olemme ihmisiä koko ajan riippumatta erilaisista rooleistamme eri ympäristöissä. Olen opiskellut elämää – ja myös työelämää – hyvin omakohtaisesti kuten kaikki muutkin. Ja se on arvokasta!

Tarve olla hyvä

Työelämän lisäksi tunnen toki riittämättömyyttä myös äitinä, ystävänä, ihmisenä, you name it. Meillä kaikilla on tarve olla hyvä, ja kun sitä tavoittelee, tulee herkästi verranneeksi itseään toisiin ihmisiin. Ja se, jos mikä, saa aikaan tunteita riittämättömyydestä. Kyllähän minäkin tiedän, että riitän, mutta tavoitteena onkin se, että vielä jonakin päivänä myös tunnen, että riitän. Jo nyt riittämättömyystasoni ovat tietyissä tilanteissa aikaisempaa huomattavasti matalammat, ja yritänkin muistaa kiittää siitä itseäni. Ei minun tarvitse todistaa kenellekään mitään.

Ehkä olenkin liikaa

Kääntöpuoli sille, että tuntee riittämättömyyden tunnetta on se, että tuntee olevansa liikaa! Toisin sanoen aina vähän vääränlainen. Tunnelukkoa tunnelukon perään…

Meistä jokainen on kuitenkin tarkoitettu olemaan juuri sellainen kuin on ja on arvokas juuri siksi! Meillä kaikilla on oma osamme, tehtävämme ja paikkamme tässä suuressa kudoksessa nimeltä elämä. Lopulta olemme kaikki yhtä, olemme samaa energiaa. Väreilkäämme juuri siksi omassa kirkkaudessamme, sillä silloin se pääsee leviämään joka paikkaan! Kaikki muu ja muun esittäminen on moninkertaista energian hukkaan heittämistä. Ja tänä energiakriisin aikana sellainen on suorastaan rikollista!

Hyppy

Kun on tehnyt 20 vuotta viestintää ja markkinointia, ja hyppää aivan uudelle alalle, saa hetken aikaa hakea uutta työidentiteettiään. Nyt rohkenen jo sanoa: minulla on annettavaa! Olen freelancer-toimittaja, energiahoitaja, Reiki Master, äänimaljahoitaja, sointukylpyohjaaja, EFT Tapping -naputteluhoitaja ja -ohjaaja ja koulutettu kokemusasiantuntija. Olen monenlainen. Minun ei tarvitse kopioida ketään, sillä oma tekemiseni riittää juuri sellaisena, kuin sitä teen. Olen matkalla kohti riittävyyttä.

Minä riitän. Sinä riität. Hän riittää.
Me riitämme. Te riitätte. He riittävät.

Jk. Minulla on tapana antaa tekstieni muhia. Tämänkin tekstin juuri on kirjoitettu pari vuotta sitten, kun riittämättömyyden tunteeni olivat voimakkaimmillaan. Syystä tai toisesta se halusi tulla julki vasta nyt! Enää en koe Linkkaria pelottavana enkä pelkää edes hörhöksi leimautumista. En myöskään näe kyseistä kanavaa itselleni tässä vaiheessa elämääni välttämättömänä tai edes tarpeellisena.

kuvat: Unsplash