Jouluvarpaat

Olipa kerran kymmenen varvasta. Oli joulu. Varpaat murjottivat, koska ne eivät tunteneet oloaan lainkaan jouluisiksi. Siellä ne pötköttivät pimeässä, mustissa sukissa aivan kuten kaikkina muinakin päivinä. Nyt ei ollut tavallinen päivä ja varpaat halusivat vapauteen, katsomaan kirkkaita jouluvaloja ja kauniita joulukoristeita. Ne halusivat tuntea itsensä juhlallisiksi! Ja niillä oli salainen haave.

Kiukkuiset varpaat

Varpaita kiukutti, sillä niistä tuntui, ettei niitä arvosteta. Ne olivat kiltisti kantaneet omistajansa läpi joulukiireiden, väsymättä ja mukisematta, pitkiä päiviä tiukoissa kengissä ja niukalla levolla. Varpaiden suivaantuminen saavutti sellaisen asteen, että ne päättivät ryhtyä toimeen. Ne aloittivat mutkuilemalla sukissa niin, että sukkiin tuli kokonaista kolme reikää. Ne rapsuttivat toisiaan, jotta marraskuussa laitettu kynsilakka lohkeilisi. Ne kihnuttivat toinen toistaan vasten niin, että syntyi rakkula jos toinenkin. Ne kurivat sukkia väleihinsä mytyiksi niin, että sukat painoivat ja hiostivat epämiellyttävästi. Lopulta sukat riisuttiin ja varpaat pääsivät vihdoin hetkeksi vapauteen ja joulun tunnelmaa ihailemaan. Niistä tuntui hyvältä hengittää vapaasti, ja niistä tuntui hyvältä, että ne huomioitiin.

Joulun taikaa

Varpaat pääsivät kylpyyn. Vesi oli lämmintä ja tuoksui kanelille, neilikalle ja appelsiinille. Varpaat purskuttelivat vettä innoissaan ja kelluivat tyytyväisinä veden pinnasta heijastuvia jouluvaloja ihaillen. Kylvyn jälkeen varpaiden kynnet leikattiin ja viilattiin ja niihin laitettiin joulunpunaista lakkaa. Ne saivat osakseen huomiota ja niihin siveltiin hellästi hieroen hyväntuoksuista voidetta. Varpaat ojentelivat itseään rentoutuneina ja tyytyväisinä, hiukan ryppyisinä tosin. Lopultakin varpaista tuntui, että joulun taika tarttui niihinkin! Kuin ihmeen kaupalla ne saivat olla sukitta koko loppuillan ja siten ihailla joulukodin kauneutta kaikilla aisteillaan.

Salainen haave

Varpailla oli haave, josta ne olivat kuiskutelleet koko joulukuun. Ne halusivat kokea joulukoristeet. Ne halusivat olla oikeat jouluvarpaat: saada iholleen kultaa ja kimalletta, huopakangasta ja valoköynnöstä. Jouluyönä tapahtui ihme. Varpaat valvoivat kuumissaan peiton ulkopuolella ja kuuntelivat jouluyön ääniä, nuuhkivat kuusen ja piparkakkujen tuoksua ja juttelivat keskenään ihan hiljaa. Yhtäkkiä ne hiljenivät, koska varpaiden ei ole soveliasta puhua ihmisten kuulleen. Huoneeseen tepsutti pieni poika. Se seisoi pää kallellaan varpaita katsellen, kädessään pieni tähtikuvioinen pahvilaatikko. Varovasti poika raotti laatikon kantta ja nosti sieltä joulupallon. Varpaat pidättivät toiveikkaina hengitystään ja kyllä: poika ripusti varovasti pallon isovarpaan ympärille. Yhtä hellästi hän asetti laatikostaan jokaiseen varpaaseen joulukoristeen ja katseli sitten aikaansaannostaan miettiväisenä. Varpaat riemuitsivat ja jos olisivat tunnelmaa pilaamatta uskaltaneet hihkua ja pomppia, olisivat sen tehneet.

Jouluvarpaat

Poika kierähti lähtemään ja palasi pian valoköynnös käsissään. Sen hän kieputti varpaiden ympärille ja napsautti valot päälle. Tämä kruunasi varpaiden onnen ja toiveen täyttymisen, ja ne vuodattivatkin pari ilon kyyneltä. Lopuksi pikkuinen poika keräsi koristeet pois, yhtä hellästi ja varovasti kuin oli ne laittanutkin. Sitten poika iski varpaille silmää ja tepsutti pois. Jouluvarpaat kipristyivät nautinnollisesti peiton alla, huokaisivat onnellisina ja nukahtivat levolliseen jouluyön uneen. Ihmeitä tapahtuu, etenkin jouluna.

kuvat: Kaismanteri