Havahduin haikeuteen, kun loma loppui ja arki alkoi vilkutella ikkunan takana. Ensin yritin paeta sitä (haikeutta, ja samalla arkeakin). Käytin kaikki tavalliset keinoni: itkun, touhuamisen ja väistelyn. Sitten ymmärsin. Haikeuden piti antaa olla, jotta pystyin kuulemaan sen viestin: on ollut ihanaa, mukavaa ja rentouttavaa, yksinkertaisesti hyvä olla. Sitä haikeus tahtoi sanoa. Kuinka tärkeä viesti! Vähältä piti, etten hukannut tätäkin onnea. Äkkiä kävi nimittäin niin, että haikeus hävisi. Sehän on tunne, ja kun tunne tulee kuulluksi, se rauhoittuu, vaimenee ja häviää. Jäi vain haiku haikeudesta:
Loppui lomani
hiipi haikeus hiljaa
päästin sen sisään
Haikeus paljasti kauneutensa. Jälleen sain huomata, ettei ”epämiellyttäviä” tunteita kannata väistellä. Yleensä ne kertovat, että jotakin tärkeää on tapahtumassa tai tapahtunut. Nyt haikeus muistutti, miten paljon onkaan aihetta kiitollisuuteen! Sainhan nähdä taas uuden kesän; kokea sen ja iloita suurin siemauksin. Mietin pitkään, miksen voisi nauttia kaikista vaiheista; ilman vahvaa haikeuden tunnetta, mutta sitten ymmärsin, että haikeus juuri kutsui juhlimaan siirtymiä eri tapahtumien välillä! Pitää rauhoittua tiedostamaan, mitä kaikkea ihanaa tapahtuu, eikä vain rynnätä asiasta toiseen. Tuli vielä toinen haiku haikeudesta:
Rakas haikeus
viestisi kauniin kuulin
ilahtuneena
Ymmärsin tai pikemminkin muistin jälleen kerran, ettei tunnetasainen elämä ole minun elämääni. Vahvuuteni on tuntea vahvasti ja hyväksyä se. Pysähdyin siis hetkeksi maistelemaan kuluneen kesän kokemuksia, otin hyvän asennon ja herkuttelin oikein kunnolla. Kyllä kannatti. Sain valtavan hyvän ja kiitollisen mielen, sillä kesään mahtui niin paljon kaikkea ihanaa! Reissuja kotimaassa ja ulkomailla, kesämakuja, luonnon ihmeiden seuraamista, säiden päivittelyä, tuttujen tapaamista ja uusien ihmisten kohtaamista. Hiekkaa varpaissa, nurmikkoa polvissa, puutumista istuinlihaksissa, lisäkiloja vyötäröllä, rentoutta palleassa, iloa rinnassa, niittykukkia kädessä, liikutusta kurkussa, sadetta poskilla, hymyä huulilla, jäätelöä kielellä, tuoksuja nenässä, ihastusta silmissä, tuulta hiuksissa, hiljaisuutta korvissa, aurinkoa aurassa. Niitä saattaa tulla ikävä, ja antaa tulla, mutta käymään vaan, ei olemaan.
Ja vielähän sitä kesää on jäljellä! Eikä syksy sitä paitsi ole ollenkaan hassumpi seuraaja sille. Tervetuloa, arki – olethan meille lempeä?
kuvat: pixabay.com
