Alkukesä on ollut loppujen, alkujen ja riittien aikaa. Pari viikkoa sitten kirjoitin kesäänlaskeutumisriitistä ja heti perään juhlittiin yhdessä vietettyä aikaa, eli vuorossa oli eron hetken riitti: läksiäiset. Ja sitten vielä toiset 🙂 Kesäkuun ensimmäisenä päivänä nuoremmalla pojalla loppui vitosluokka ja esikoisella oppivelvollisuus eli peruskoulu. Niitä tietenkin juhlittiin tietyin kevätjuhlarituaalein.
Loppujen juhlaa
Loput ovat yhtä tärkeitä kuin alut. Läksiäisissä juhlitaan yhdessä vietettyä aikaa ja ne ovat siksi merkitykselliset, että niissä päättyy jokin elämän vaihe. On helpompaa siirtyä eteenpäin, kun jotakin on selkeästi saatettu loppuun. Reilut 18 vuotta saman työnantajan palveluksessa on pitkä aika nuorelle 4-kymppiselle ja läksiäiset olivat konkreettinen merkkipaalu yhden tärkeän vaiheen päättymisestä.
Koulujen loppuminen keväällä on juhlan aihe, koska silloin päättyy jälleen kokonaisen vuoden aherrus! Ja peruskoulun päättyminen on selkeä etappi elämässä, koska oppivelvollisuuskokonaisuus on opiskeltu kunnialla haltuun (enemmän tai vähemmän). On ilman muuta selvää, että nämä loput ovat juhlimisen arvoisia! Siksi varmasti koulujen kevätjuhlat ovat suvivirsineen vuodesta toiseen supersuosittuja, aina yhtä täynnä ihmisiä ja tunnelmaa. Tarvitsemme loppuja, jotta voimme siirtyä eteenpän.
Alkujen juhlaa
Loput ja alut kuuluvat yhteen kuin paita ja peppu! Loppu tarkoittaa lähes aina myös uuden alkua, ja senkin vuoksi loppuja on tärkeä juhlia: samalla juhlitaan uusia alkuja! Meillä on tänä keväänä juhlittu alanvaihdon alkua, uuden työn alkua, kesäloman alkua ja uuden elämän alkua. Uudelle alalle on helpompaa lähteä, jos edellisen jättää taakseen. Yhdeltä koululuokalta pääsee seuraavalle vain hyvästelemällä edellisen ja peruskoulusta vain koko yhdeksän vuoden rupeaman suoritettuaan. Peruskoulun päätyttyä lähdetään kohti uutta: selkeämmin omalle polulle, kohti ammattia ja aikuisempaa elämää. Ja juhlat ovat mielestäni tärkeä siirtymäriitti: energia siirtyy vanhasta uuteen pysyen kuitenkin sopivasti liikkeessä.
Älä sure sitä, että yhteinen aika on ohi. Iloitse siitä, että se on ollut.
– J.W.von Goethe –
Tunteiden juhlaa
Juhlissa ovat tunteet pinnassa. Loppuminen on luopumista ja uuden alkaminen avautumista, ja kumpaankin liittyy aika läimä erilaisia tunteita! Kun työkaverit kajauttivat läksiäisissä uudelleen sanoittamassa laulussaan ”Kaisa, we love youuuuu”, vesiputoukset pääsivät valloilleen kyynelkanavistani. Koska joukko oli tuttua, uskalsin myös kokeilla jotakin uutta pelostani huolimatta. Pidin kiitospuheen ilman, että olin kirjoittanut sitä ylös tai opetellut ulkoa: puhuin suoraan sydämestä. Se oli pelottavaa ja ihanaa, mutta uskalsin, koska yleisöstä huokuva hyväksyntä ja rakkaus olivat niin käsin kosketeltavat. Yhteisten muistojen hersyttäminen nosti tunteita pintaan, samoin kauniin kauniit lauseet ja hyvää toivottavat, lämpimät halaukset. Ja sitten se haikeus siitä, ettei tällaisia hetkia tämän porukan kanssa enää tule… välillä oli sydän pakahtua. Koin samat tunnehurrikaanit myös toisissa läksiäisissä viikkoa myöhemmin, eikä kyyneleiltä vältytty sielläkään. Ja hyvä niin, sillä kyyneleet kertovat puhdistumisesta, yhteisen ajan arvostuksesta ja uuden äärelle uskaltautumisesta. Hyvästeissä on jotakin riipaisevan kaunista ja ne ikäänkuin sanovat:
Kiitos, että olet kulkenut kanssani tämän matkan. Kiitos yhteisestä ajasta ja kaikkea hyvää uusiin kohtaamisiin.
Koulujen kevätjuhlissa kuudesluokkalaiset kyynelehtivät, kun kuusi vuotta yhteen hitsautunut porukka hajoaa vieden osan turvaa mukanaan. Muut koululuokat huokaisevat todistustensa äärellä helpotuksesta ja iloitsevat tulevasta kesästä. Voi miten tuoreessa muistissa ovat omat lukuisat kevätjuhlat ja se keveyden tunne askelissa, kun oli kesäloma aluillaan! Se jännitys, kun ei edes tiennyt, mitä ihanaa kesä toisikaan tullessaan. Peruskoulun päättäminen tuntuu vapaudelta ja toisaalta hypyltä tuntemattomaan. Uudelle alalle siirtyminen herättää aikamoisen tunneryöpyn pelosta riemuun ja rohkeuteen, luomisen tuskasta jännitykseen ja innostukseen. Yhtä kaikki loput ja alut ovat tunteiden juhlaa, ja silloin tapahtuu aina jotakin suurta. Elämä tuntuu elämältä!
kuvat: pixabay.com & unsplash.com
