Rakas ystäväni Toivo saa minut jaksamaan eteenpäin, kun kehostani löytyy jälleen uusi kasvain sieltä, toinen täältä ja syövän esiastetta tuolta. Toivon säilyttäminen ystävänä käy välillä työstä. Silti se on ehkä tärkeintä, mitä voin itselleni työstäen suoda! Mikä tahansa pitkäkestoinen sairastaminen on välillä voimia vievää ja luovuttamisen tunne saattaa houkutella mukaansa. Samoin voi käydä minkä tahansa kriisin tai elämänmullistuksen kohdatessa. Trauman kaari on aika vakio… Toivo, heikkonakin, estää kuitenkin suistumasta luovuttamisen rotkoon. Sillä sieltä on jo vaikeampi kavuta ylös.
Toivo syntyy
Mistä Toivo syntyy? Minulla se syntyy kiitollisuudesta ja ilosta. Se pilkahtaa siellä, missä muistan, että juuri nyt olen kuitenkin elossa, ja jo loistaa kirkkaasti siellä, missä osaan keskittyä siihen, mikä on hyvin ja tuntea siitä iloa. Toivo on kuin yön jälkeen nouseva uusi päivä! Se hieroo unihiekkaa silmistään silloin, kun ymmärrän saavani herätä uuteen aamuun ja hymyilee venytellen silloin, kun tunnen siitä kiitollisuutta.
Kuluva viikko on 29. Positiivisuusviikko. Sen tavoitteena on antaa suurempi valta sille, mikä on hyvin kuin sille, mikä on päin seiniä. Tätä minä kutsun Toivoksi! Toivo-rakennusmies pystyttää perustusta luottamukselle: ehkäpä pystynkin luottamaan elämään ja ajattelemaan, että kaikki kääntyy vielä hyväksi – jossakin vaiheessa, jollakin tavalla, jossakin mittakaavassa.
Toivo tuntuu
Toivo tuntuu siltä kuin painaisi kylmät, raskaat jalkansa juuri sopivanlämpöiseen veteen. Se tuntuu siltä kuin löytäisi pitkän eksyksissä olon jälkeen tien kotiin tai näkisi suloisen auringonsäteen tuon kuuluisan, pitkän ja pimeän tunnelin päässä. Toivo tuntuu kuin höyhenen hipaisulta poskella, silitykseltä hiuksissa, rauhalta sydämessä. Toivo näkyy väriläiskänä harmaudessa, ehkä hennon vihertävänä. Se saa uskomaan, että mahdoton saattaakin olla mahdollista – ehkei mahdotonta olekaan! Se on kuin seilaisi matkalaukulla avomerellä ja uskoisi selviävänsä rantaan. Toivo on Uskon velipoika.
Kun elää toivossa, tanssii ilman musiikkia
-Positiivarit-
Toivolla on lonkerot
Toivon tai toiveikkuuden vastakohta on toivottomuus, joka on varmasti tunteista kuluttavimpia. Onneksi Toivo on sellainen kaveri, että sen kipinä syttyy aika helposti. Voi sitä joutua vähän houkuttelemaan, mutta paljon ei loppujen lopuksi tarvita, jotta se ilmoittaa olemassaolostaan. Toivo on ihmiskunnan olemassaolon turvaava, sitkeä kaveri, sillä se elää hippusissa ja hippusista. Toivolla on sitä paitsi lonkerot, joita se osaa kasvattaa ja ulottaa hiljalleen laajemmalle elämään. Toivo on korvaamaton kaveri! Se tarjoaa tukevan olkapäänsä ajatuksena sairaudesta parantumisesta, elämänilon syttymisestä, uuden työpaikan tai rakkauden löytymisestä, rahahuolien haihtumisesta, itsetunnon nousemisesta tai kipujen vähenemisestä.
Rakas ystäväni Toivo
Toivon löytää usein haahuilemasta elämänpolkumme varjoisimmista ja mutaisimmista mutkista. Siellä se vilkuttelee lyhdyllään ja tarjoaa valoaan! Toivo pitää meidät kiinni elämässä, ja niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Niin kauan kuin on toivoa, on elämää. Toivo auttaa jaksamaan ja pitää meidät toimintakykyisinä. Hei, toivoa on! Kaikki on mahdollista – ihan kaikki! Ja kuten laulussakin sanotaan: toivotaan, toivotaan 🙂
kuvat: pixabay.com