Olen viime aikoina törmännyt jyrkkyyteen usein. Mietin, miksi joudun kohtaamaan jyrkkiä ihmisiä vähän väliä ja hengittelemään ahdistustani heidän seurassaan. Sitten tajusin, että tuollainenhan minäkin olen ollut, jyrkkis! Sitä paitsi: meissä kaikissa asuvat sekä jyrkkis että herkkis, ja on monen asian summa, kumpi niistä on vahvammin kussakin tilanteessa esillä.
Herkkis jyrkkis
Jos ihminen on hyvin jyrkkä mielipiteissään, sanoissaan, asenteissaan, hän on usein epävarma. Jyrkkyys on pätevä panssari herkkyydelle ja epävarmuudelle. Jyrkkyys työntää ihmisiä kauemmas ja luo siten käänteisesti turvallisuutta. Kun pysyy omassa kuplassaan jyrkkishaarniskansa sisällä, tuntee olevansa turvassa. Jyrkkis näyttää usein ulospäin ihailtavan itsevarmalta, sillä hän todellakin on varma mielipiteissään eikä epäile tuoda niitä julki. Jyrkkiksen sisällä kuitenkin kyyhöttää usein epävarma herkkis, joka pelkää kuollakseen mokaamista tai paljastumistaan herkkikseksi. Hän, kuten me kaikki muutkin, haluaa tulla kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi, mutta pelkonsa vuoksi käyttää kuluttavia keinoja.
Jyrkkis on hätääntynyt herkkis
Lipsuva jyrkkyys
Sitä mukaa kun olen päästänyt herkkyyttäni hyväksyvästi näkyviin, jyrkkyyteni on vähentynyt. Silti huomaan välillä lipsuvani siihen vanhojen totuttujen ja osin alitajuistenkin mallieni mukaisesti – etenkin, kun tilanne on uusi tai olen jollakin tapaa vieraalla maaperällä. Niin se vaan mielipide muodostuu aivan itsestään mustavalkoiseksi ja jyrkäksi silmänräpäyksessä ja jälkikäteen ihmettelen, mikä minuun oikein meni! Aiemmat kokemukset ja ennakkoluulot ne siellä hulluttelevat! On hassua tarkkailla omia reaktioitaan, sillä joskus mielipide voi lipsahtaa jyrkästä hyvinkin loivaksi jopa tilanteesta riippuen. Omien kokemusteni vuoksi tunnen jyrkkiksiä kohtaan empatiaa. On surullista, kuinka jyrkkä jyrkkyyksissään sulkee itsensä asioiden ulkopuolelle, pienentää maailmaansa itse luomillaan rajoituksilla.
Herkkis ja jyrkkis töissä
Työpaikalla jyrkkä usein tietää, miten asiat on tehtävä: hänen tavallaan. Kun kaksi jyrkkistä kohtaa, tulee takuulla tiukkaa, sillä kumpikaan ei ole valmis joustamaan. Väittelyltä ei voi välttyä, mutta mitään hyötyä siitä ei ole. Paras vastalääke jyrkkyyteen on mielestäni lopulta lempeys. Tekee hyvää muistaa, että kaikkein jyrkin jyrkkis on kuitenkin yleensä itseään kohtaan: siinä suhteessa ei anneta periksi sitten piiruakaan. Jyrkkis saattaa lempeytyä, jos tiimiin saadaan luoduksi ilmapiiri, jossa hän ei koe oloaan uhatuksi ja jossa kaikkien vahvuudet saadaan käyttöön. Jyrkkiksen paras työpari saattaa juuri olla herkkis, koska sellainen hän on sisimmässään itsekin. Tarvitaan vain rohkeutta. Toisaalta herkkä hakee usein työpaikallakin harmoniaa, mikä voi johtaa joko jyrkkiksen tahtoon taipumiseen tai toimivassa työyhteisössä avoimeen keskusteluun!
Minun jyrkkyyteni on johtunut paitsi tarpeesta piilottaa herkkyys ja epävarmuus, myös pelosta. Etenkin työelämässä. Pelkäsin, että jollen ole jyrkkä ja esitä mielipiteitäni jämerästi, saatan vaikuttaa epäpätevältä. Pelkäsin, että herkkyyteni huomataan, sillä sitä ei ole läheskään aina ja kaikkialla katsottu hyvällä. Kuulin useasti, kuinka minun pitäisi kovettaa itseni, jotta en vaikuttaisi epäpätevältä ylitunteellisuudessani. Herkkyyden sanottiin olevan heikkoutta ja heikothan eivät pärjää… Koska halusin olla hyvä ja hyväksytty, herkkyydestä tuli taakka, jota piti peitellä ja hävetä! Jotta taakka ei olisi ollut liian raskas kantaa muutuin jyrkkikseksi. Tunnen myös itseäni kohtaan suurta myötätuntoa nyt, ja ymmärrän, että herkkyyteni on vahvuuteni. Myös työelämässä. Se ei ole ylitunteellisuutta, vaan myötätuntotaitoja ja kykyä olla läsnä. Onneksi työelämäkin on muuttumassa, jolloin jyrkkiksenkin voi olla helpompi vähän loiventaa 🙂
kuvat: unsplash.com & pixabay.com
