Vuoden 2020 ensimmäisenä päivänä heräsin epämääräiseen ahdistuksen tunteeseen. Siinä sängylläni köllötellessäni kuulostelin minut yllättämään päässyttä ahdistusta hetken ja kysyin sitten itseltäni hiljaa: Mitä minä tänään tarvitsen, mitä juuri nyt? Keho lähti rohkeasti liikkeelle käytännön tasolta (ei yllättänyt) ja puhalsi mieleeni ajatuksen aamusaunasta. Se aiheutti silmänräpäyksessä mukavan kihinän koko kehossa: kuin pieniä ilon hippusia olisi ripoteltu selkäytimeen saakka. Silloin kehoni jo hihkaisi: Lämmitä sauna! Keitä kahvit!
Yllätysitku
Venyttelin raukeasti sängyssäni ja sieltä ylös noustuani kävelin napsauttamaan saunan päälle. Sen lämmetessä keitin itselleni aamukahvit ja katselin Vain Elämää joulujaksoa. Ja itkin. Kyyneleet tulivat aivan yllättäen! Itkin lohduttomasti itseäni, edellisen vuoden surua, tuskaa ja menetyksiä. Itkin myös onnesta, sillä olin oivaltanut taas jotakin uutta. Itkin, koska olin osannut kuunnella itseäni. Itkin keskeneräisyyttäni ja osaamattomuuttani, elämän arvaamattomuutta ja ymmärtämättömyyttäni. Itkin kiitollisuudesta, että saan olla hengissä ja elossa. Itkin helpotusta, väsymystä, vanhan vuoden tunkkaista energiaa ja myös jotakin epämääräistä maailmantuskaakin itkin. Ja kyyneleiden myötä puhdistuin. Ahdistus väistyi.
Vesi puhdistaa, tulipa se sitten sisältä tai ulkoa
– Kaismanteri –
Silmät itkusta punaisina ja keho siitä väsyneenä pötkähdin aamun hämärässä saunan lauteille. Annoin lempeiden löylyjen elvyttää itseäni, enää ei itkettänyt. Ehkä loput kyyneleet tulivat hikenä? Suihkussa annoin veden huuhtoa saunan avaamistani ihohuokosista loputkin edellisen vuoden jumiutuneet ajatukset, vanhat kaavat ja tukkeutuneet tunteet viemäriin. Päästin irti vanhasta. Kuorin ihoni huolellisesti ja kerrankin rauhassa, ajatuksella. Ja taas annoin veden tehdä puhdistavan tehtävänsä.
Saunan jälkeen oloni oli aivan toinen ja orastava päänsärkykin oli kadonnut. Kehooni oli kertynyt moskaa ja kun se poistui, minuun valui puhtauden myötä selittämätöntä onnea ja rauhaa. Loppupäivän kiitin kehoani, join puhdistavaa vettä ja tein vain niitä asioita, jotka tuntuivat hyvältä. En koskenut tehtävälistoihini. Egoni yritti kyllä houkutella niiden pariin, mutta vastustin sitä.
Uuden vuoden puhdistus
Aluksi vähän ihmettelin itkuisuuttani ja saunan kaipuutani, mutta vähitellen ymmärsin, että minun piti puhdistua ja kehoni ja mieleni tiesivät sen. Siksi epämääräinen ahdistus herätessä ja aamun ensimmäinen ajatus saunasta. Vuosi sitten tajusin tekeväni tammikuun tuuletusta, elementtinä siis tuuli. Kaksikymmentäluvun ensimmäisenä päivänä minun kuului olla yksin, itsekseni itseni kanssa. Silloin puhdistuin edellisestä vuodesta ja virittäydyin uudelle vuosikymmenelle veden avulla. Vesi puhdistaa ja uudistaa, tuli se sitten sisältä tai ulkoa päin. Se oli uuden vuoden puhdistus!
kuvat: unsplash.com, pixabay.com
