Onko valoton olo? Tuntuuko pimeältä? Ei ihme, sillä marras-joulukuu on meillä Suomessa totisesti vuoden pimeintä aikaa. Miten selviät tästä ajasta, vai eikö siinä mielestäsi ole mitään selviämistä?
Ihana, tärkeä luonnonvalo
Auringonpaiste tuntuu ihanalta koko kehossa ja mieltä myöten. Mitä vähemmän tätä autuutta on tarjolla, sitä ihanammalta se kohdalle sattuessaan tuntuu. Me loisteputkien loisteessa elävät tarvitsemme valoa, luonnonvaloa. Valon vaikutukset ovat biologisia ja fysiologisia, joten vastaan on vaikea pyristellä! Luonnonvalon puute vaikuttaa esimerkiksi hormonitoimintaamme, minkä kautta se voi heikentää yöuniamme ja unenpuutteen ja huonolaatuisen unen kautta vaikuttaa hyvinvointiimme. Keskittyminen voi olla vaikeampaa ja muisti voi pätkiä. Päivänvalossa oleskelu lisää tutkimustenkin mukaan hyvinvointia ja terveyttä. Ei ihan pieniä juttuja. Kun päivänvaloa on tähän aikaan vuodesta niin vähän tarjolla, ei ole ihme, että emme voi hyvin. Siitä on turha suomia itseään tai muita. Päin vastoin: päivänvalon vähyys on oikein hyvä syy hidastaa tahtia ja rauhoittua. Voi ottaa päiväunia tai pitää lepopäivän. Tärkeintä on olla itselleen armollinen ja lempeä. Ja saa pimeysahdistuksesta vähän marmattaakin, jos se vaan helpottaa oloa!
Ulos valoon!
Eri ihmiset tarvitsevat valoa eri lailla ja reagoivat sen puutteeseen eri tavoin. Yksi ei saa nukuttua ja toinen nukkuisi vuorokauden ympäri. Joku vetäytyy sisälle kynttilänvaloon ja toinen hakee energiaa salilta. Päivänvalossa, mieluiten aamu- tai keskipäivällä pitäisi olla vähintään tunnin ajan joka päivä. Ikkunan läpi nautittu luonnonvalo ei ole yhtä hyödyllistä kuin ulkoillessa saatu. Ulkoilun järjestäminen ei välttämättä ole arjessa aivan yksinkertaista, mutta mahdollista kuitenkin. Työpaikalla olisi suorastaan tuottavuutta lisäävää lähteä kirkkaaseen ulkoilmaan lounaan jälkeen valotankkaukselle tai pitää iltapäivän kokous ennen auringonlaskua kävelypalaverina metsässä. Valon vaikutuksia on tutkittu suhteellisen vähän, mutta metsän ja raikkaan ulkoilman terveysvaikutukset tietävät jo kaikki.
Valoton mieli
Vähäinen määrä päivänvaloa saa meissä aikaan fysiologisia vaikutuksia, joille emme mahda mitään, ja koska olemme kehon ja mielen kokonaisuus, kehossa tapahtuvat muutokset vaikuttavat myös mieleemme. Auringon hohtaessa puhtaanvalkoisilla hangilla on yleensä helppoa olla hyvällä mielellä. Jos lunta ei ole ja aurinkokin paistaa vain yhtenä päivänä kuukaudessa, mieliala voi laskea ja valottomuus langeta mieleen. Jos tuntuu, että oma valo on vuoden pimeimpänä aikana hiukan himmeänä, sitä voi koettaa kirkastaa. Jos sinulla taas riittää valoa muillekin jaettavaksi, tee se! Voimme kanssakulkijoina olla valoina toisillemme.
Valoina toisillemme
Törmäsin vastikään nuoruudenystävääni Jariin ja vaihdoimme kuulumiset yrittäjinä. Kerroin omista kipuiluistani ja erotessamme hän huikkasi : ”Sä oot niin fiksu, sä kyllä pärjäät.” Kommentti yllätti ja tuli tarpeeseen – ja juuri oikeaan aikaan. Se pelasti päiväni, toi minulle valon. Ystäväni Anne taas toi mustaan perjantaihin valoa palkitsemalla minut työstäni antamalla yllätyslahjaksi mieluilemani farkut. Ystäväni Seppo puolestaan kirjoittaa minulle säännöllisesti sähköpostillisen valoa rohkaisun ja kehujen muodossa. Tämä tosin tapahtuu muulloinkin kuin vuoden pimeimpään aikaan 🙂
Ystäväni Hilla kertoi arjessa kohtaamistaan ihmisistä, joille oli voinut toimia valontuojana olemalla läsnä ja kuuntelemalla heidän tarinansa. Hän haastoi meidät kaikki juttelemaan yhdelle tuntemattomalle ihmiselle viikossa – pyyteettömästi, ilman taka-ajatuksia. Samanlaista valotyötä haluan itsekin tehdä, ja otinkin haasteen vastaan. Ota sinäkin!
Näiden esimerkkien kaltainen valotyö saattaa vaikuttaa pimeimmässä ajassa melkein yhtä paljon kuin luonnonvalo; ilon tai hyvän mielen tuottamisen ja vastaanottamisen kautta. Tai heh, luonnon valoahan sekin on, inhimillisyys on luonnollista. Eikä valon tuominen yleensä edes vaadi paljon – hymyn, katseen, hetken läsnäoloa kohtaamisessa.
Toivotaan aurinkoa ja lunta joulukuuhun! Ja kun (huom. kun) ne saapuvat, nautitaan niistä. Ja kohta se päiväkin alkaa pitenemään. Sitä odotellessa, ollaanhan valoina toisillemme?
kuvat: Kaismanteri, artikkelikuva unsplash.com
