Tämä on sadas postaukseni. Tuntui, että pitäisi kirjoittaa jostakin merkityksellisestä – koska sadas postaus. Toisaalta kaikki tekstini ovat olleet merkityksellisiä, sillä jokaiseen niistä sisältyy jokin oivallus. Kun kirjoitan, ajatukseni aukeaa ja avartuu, ja ymmärrän hiukan paremmin elämää, itseäni ja teitä kanssakulkijoita. Omistan tämän sadannen ja jokaikisen tätä edeltävän ja tätä seuraavan kirjoituksen teille, rakkaat lukijat.
Parantumisen puikoissa
Ensimmäinen postaukseni, Parantumisen puikoissa ilmestyi 7.11.2017 poistetun tissin eli mastektomian kolmevuotispäivän muistoksi. Aloin kirjoittaa blogia kokemusasiantuntijakoulutukseen liittyen, lähinnä omaksi ilokseni, mutta myös jakaakseni elämääni avoimesti; tarjotakseni sairastamiseen vähän erilaista näkökulmaa. Nyt voin myöntää auliisti, että tämä blogi ja sen kirjoittaminen ovat antaneet ja antavat elämälleni merkitystä. Te olette lukemalla antaneet sanoilleni merkityksen! Mikään tästä ei olisi tuntunut yhtä täydeltä ilman teitä. Kiitos, että olette lukeneet ja kiitos, että olen saanut jakaa elämääni kanssanne.
Ilman teitä rakkaita lukijoita en olisi tässä: tätä sadatta kirjoittamassa.
Rakkaat sanat
Eniten olen kirjoittanut elämästä ja tunteista. Olen kirjoittanut ihan tavallisen arkeni sekametelisopasta, sairaudesta, terveydestä ja siitä, miten olen hoitanut itseäni ja mitä apua olen uskaltanut pyytää. Olette saaneet todistaa, kuinka olen hiljalleen alkanut löytää itseäni. Olen avannut avuttomuuttani, heivannut häpeääni ja kipuillut kanssanne naiseuteeni liittyviä haavoja ja arpia. Olen kertonut ohuen ohuella elämänlangalla tasapainoilusta ja kuplivasta ilosta, kaiken kestävästä ystävyydestä ja ihmeellisen suuresta rakkaudesta, addiktioistani, peloistani ja opeistani. Joitakin vinkkejäkin olen jakanut siinä toivossa, että joku toinen voisi niistä hyötyä.
Rakastan kirjoittamista, sanat ovat minulle rakkaita. Siksi tuntuukin ihmeelliseltä, että sanani voivat koskettaa. Yksi lukija kertoi pysähtyneensä tiistaiaamun työmatkalla tienpientareelle pyyhkimään kyyneleitään, toinen tunteneensa niin syvää yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, että oli hämmentynyt tunneiksi ja kolmas nauraa tyrskähdelleensä aamun ruuhkajunassa tekstilleni. Niin, sanoissa on voimaa! Ne ovat energiaa, joka saavuttaa meistä jokaisen, koska olemme kaikki yhtä – ja olemassa toisiamme varten. Tunnen valtavaa kiitollisuutta näistä palautteista.
Ideat
Jos tekstini auttaa herättämään minkä tahansa tunnetilan, tehtäväni on täytetty. Aiheet näihin kirjoituksiin hiipivät tai välähtävät mieleen yleensä silloin, kun hiljennyn. Aamuyön tunteina, juuri ennen nukahtamista, meditoidessani tai metsässä kävellessäni. Joskus sanoja alkaa vain pulputa, ja silloin ne on saatava heti kirjoitettua ylös – joko paperille tai puhelimeen. Joskus taas tuntuu, etten yhtään tiedä, mistä kirjoittaisin, mutta sitten aihe ilmestyykin yllättäen sanapilvenä mieleeni. Voi, kuinka suurta ihmetystä ja kiitollisuutta silloin tunnen! Kirjoittaessani pääsen ihastuttavaan flow-tilaan, jossa unohdan ajan kulun. Tietenkin sen liikkeelle laittamat prosessit vievät aikaa ja voimia, mutta toisaalta se auttaa jäsentämään ja järjestämään ajatuksia mielessäni ja sen kautta helpottaa prosessia.
Sadas
Esikoiseni tapasi pikkupoikana sanoa ”sata-sata-sata”, kun jotakin oli oikein paljon, ja sata oli hänen maailmassaan enintä, mitä hän tiesi. Saapa nähdä, kirjoitanko vielä sata sata sata postausta, ja tarkoittaako se kolmeasataa vai jotakin muuta! Ainakin sanoja on tähän mennessä kertynyt kymmeniä tuhansia ja tässä sadannessa kirjoituksessa niitä on tasan viisisataa lisää.
Kiitos, että olette kulkeneet tätä polkua kanssani. Ilman teitä en olisi jatkanut, sillä joka ikinen kerta, kun ajattelin luovuttaa, sain joltakin teistä merkin siitä, että tekstejäni tarvitaan. Se tuntuu hyvältä ja myönnän, että olen epäillyt tarpeellisuutta useasti. Kiitos, kun olette kommentteinenne ja viesteinenne olleet peileinäni. Kiitos tuesta, myötäelämisestä, kauniista sanoista ja rohkaisusta. Ilman teitä en olisi nyt tässä, tätä sadatta kirjoittamassa!
kuvat: pixabay.com & unsplash.com
