Päiväunet, nokoset, päikkärit, torkut, tirsat, nokkaunet, päpät. Kesä on päiväunien luvattua aikaa, sillä helppokos on nukahtaa kuin varkain leppeästi keinuvaan riippumattoon tai laiturille veden liplatukseen; hiekkarannalle lokkien kirkunaan tai parvekkeelle kesätuulen huminaan. Juhannuksena nukuimme päiväunia vähintään kahdesti päivässä!
Päiväunia
Kaikille päiväunien nukkuminen ei sovi – tai kaikilla se ei onnistu. Jotkut kauhistuvat jo ajatusta päivällä lepäämisestä! Ahdistaa, kun pitäisi pysähtyä keskellä kirkasta päivää, pysäyttää kaikki tekeminen ja rauhoittua itsensä äärelle… syntiähän se sellainen melkein on, päivällä nukkuminen. Helpompaa on pitää itsensä kiireisenä, touhuta touhuamasta päästyään ja tuhahdella hiukan syyllistävästi niille, jotka päiväunet tarvitsevat tai niitä muuten vain katsella tahtovat. Uskokaa pois, tiedän, mistä kirjoitan… ikään kuin nukkuminen ja levon tarve tekisi ihmisestä jotenkin heikomman. Toki ne ovat muistutuksia voimien rajallisuudesta – ja hyvä niin! Päiväunilla voi myös unelmoida; nähdä päiväunia eli haaveilla; ja haaveilu on hyväksi; se onnellistuttaa 🙂
Lepohetki
En läheskään aina itsekään nuku päiväunilla. Kunhan saan oikaista selälleni ja levätä hetken. Ehkä nostaa jalat hetkeksi ylös. Pieleen menee silloin, jos erehdyn ottamaan puhelimen käteeni lepäämään käydessäni, sillä silloin ei lepoa ole luvassa – some aktivoi aivan liikaa. Kirja sen sijaan rauhoittaa mukavasti ja tipahtaa monesti kopsahtaen kädestäni lattialle – jos uni on sittenkin tullut. Muuten päivälepo olisi ehkä sittenkin kohdallani sopivampi ilmaus! Viime kesänä ostin seinälleni kyltin:
If you get tired learn to rest, not to quit.
Se muistuttaa minua siitä, ettei alati touhuava ja itsensä väsyttävä ihminen ole yhtään sen tärkeämpi tai arvokkaampi. Ei ole hyvän ihmisen mittari jaksaa paahtaa päivästä toiseen, aamusta iltaan. Päin vastoin: lepäämällä hellii itseään ja kannustaa kehoaan ja mieltään jatkamaan loppupäivän ja vielä seuraavaankin saakka. Jos väsyttää, lepo auttaa. Joka lepää, se jaksaa.
Ettonet ja päiväkahvit
Alan ymmärtää etelämaalaisia, jotka viettävät siestaa. Suomenkin kesät ovat olleet viime vuosina kuumia, ja kuumuus väsyttää – ihan parasta on pötkähtää päivän kuumimmaksi ajaksi pehmeälle sohvalle, laittaa kaikki kaihtimet kiinni (jos eivät jo ole olleet aamusta asti) ja nauttia viileydestä. Vaikkakin vielä parempaa on herätä päikkäreiltä ja keittää päiväunien jälkeiset päiväkahvit 🙂 Juhannuksena otimme ettonet aina ruokailun jälkeen ja joskus levähdimme myös ulkoa tai uimasta tultuamme. Ja sitten heräsimme kahvin herkulliseen tuoksuun, kömmimme nurkistamme yhteiseen hemmotteluhetkeen suunnittelemaan kaikessa rauhassa loppupäivän ohjelmaa. Lepo tekee ihmiselle pelkästään hyvää!
kuvat: pixabay.com
