Kesä alkaa, kun kesäkuu alkaa. Ja kesän alkuun kuuluu ihania asioita, kuten Kesäkirja. Muita ihania ovat mm. kesävaatteet, kesämusiikki, päiväunet ja sanaristikot.
Kesäkirja
Rakastan kirjoja, mutta on itse asiassa silkka ihme, että saan niitä luettua. Talviaikaan nimittäin kirja kuuluu nukahtamishetkeen, ja lukeminen etenee enintään kymmenen minuutin verran joka ilta (paitsi tietysti silloin, kun en saa unta ja luen yöllä). Kesällä kaikki on kuitenkin toisin ja luen kirjoja massoittain – aina kun ristikoilta ja päiväunilta ehdin. On olemassa yksi kirja, jonka luen joka kesän alussa. Se on Tove Janssonin Kesäkirja, joka on sanalla sanoen ihastuttava. Se kertoo ystävyydestä, lapsuudesta ja vanhuudesta, muottiin asettumattomuudesta, tunteista ja elämästä kaikessa yksinkertaisuudessaan ja kompleksisuudessaan. Kirja kertoo kesistä, joina kaikki on seikkailua ja samalla aivan arkista. Se kertoo isoäidin viisaudesta ja lapsenlapsen viattomuudesta. Kirjan nimi on itseoikeutetusti Kesäkirja, sillä kirja on itse kesä!
Kesän ihme
Kesäkirja on ihme, joka on koettava joka kesä ja välillä silloinkin, kun kesää on ikävä. Sen kanssa voi upota viipyilevän suloiseen ja ihmeelliseen kesätunnelmaan, pudota sanojen kannateltavaksi, tuntea meren suolan ihollaan ja auringon lämmittämän kallion jalkapohjissaan, kuulla lokkien kirkunan. Kirja on riemastuttavan hykerryttävän omalaatuinen ja yllättävä kaikessa rauhallisuudessaan. Se muistuttaa lapsuuden kesistä, jolloin koko kesä oli loputon seikkailu, jossa ajan kulkua ei mietitty – oli vain huolettomien päivien metsämansikan makuinen helminauha. Kirjan tunnelma siis paitsi maistuu suussa, myös lämmittää iholla, tuivertaa hiuksissa, astuu avojaloin ja siintää silmissä. Sen haluaa luettuaan aloittaa uudelleen alusta.
”Suuri muutos alkoi siitä kun Sofian isälle tuli postissa kukkaluetteloita.”
Seikkailu jokaisessa luvussa
Kesäkirjassa on jotakin peppipitkätossumaisen kuritonta ja olenkin varma, että Tove ja Astrid ovat sukulaissieluja. Jokainen luku on ikään kuin oma tarinansa, joten lempiseikkailunsa voi lukea vaikka kuinka monta kertaa, sen kun merkitsee vain kohdan koirankorvalla. Hankalaksi asian tekee se, että lempilukuaan voi olla vaikea valita… onkimadot ovat kyllä vahvoilla. Yhteen pieneen kirjaan mahtuu koko maailma ja koko tunteiden repertuaari. Sen 135 sivua houkuttelevat esiin yllättävät kyyneleet ja tahattomat naurunpyrskähdykset, rinnassa puristavan tuskan ja kihelmöinnin selkäpiissä. Koska kirja on kevyt yhden käden kirja, se sopii luettavaksi missä tahansa: junassa, laiturilla, uimapatjalla, riippukeinussa, veneessä, puumajassa… Nerollinen kynänkäyttäjä ja taiturimainen tunnelmanluoja tuo nainen, Tove.
Haaskamaisen hykerryttävää
Kesäkirjan voi lukea monella tavalla. Siitä selviää aamupäivässä ja saa vaivanpalkaksi kevyen, viihdytetyn olon. Toisaalta kirja vilisee aivan tavallisiin lauseisiin piilotettuja viisauksia, joissa sanoilla on ensivaikutelmaa syvempi merkitys, enemmän sanottavaa – ja silloin niiden äärelle voi pysähtyä pitkäksikin aikaa. Jokaisella lukukerralla voi sitä paitsi löytää jotakin uutta. Kesäkirjan lukeminen laittaa hykertelemään ja hymyilemään. Sen parissa voi todella hymyillä hymyilemästä päästyäänkin ja siksi sen lukeminen on haaskamainen nautinto! Kirja vie kesään vallitsevasta säästä ja muista olosuhteista piittaamatta ja sen myötä kesän voi saada jatkumaan loputtomasti! Tuntuuko ehkä hiukan siltä, että tämä kirja on saanut minut pauloihinsa? Lukeminen todella on uneksimista silmät auki, eikä siitä edes voi saada virustartuntaa, ellei lukemisintoa lasketa mukaan. Satumaisia kesäpäiviä ja lukunautintoja kaikelle kansalle!
kuvat: Kaismanteri & unsplash.com
