Seuraa lisää noloja paljastuksia! Kyllä: sen lisäksi, että olen listaihminen ja päiväuni-ihminen, olen myös ristikkoihminen. Rakastan sanaristikoiden täyttämistä.
Ristikkoihminen
Täytin ristikoita jo lapsena, kuva- ja sanaristikoita. Opiskeluaikoina moiseen ei ollut aikaa ja aikuisuudessa oli aivan liian pitkään niin, etten saanut asetuttua aloilleni, ristikkoa ratkomaan. Se on nimittäin lähellä joutilaisuutta, jota en aiemmin juurikaan arvostanut, saati harjoittanut.
Tänä kesänä täytin viikon aikana neljä ristikkokirjasta valmiiksi! Ne olivat vuosilta 2001, 2008, 2011 ja 2012. Vuosiluvuista voi ehkä veikata, milloin olin muistanut lapsuuden mukavan puuhan ja yrittänyt palauttaa sen nautintojeni joukkoon. Kirjasten kansikuvista ja nimistä päätellen oli juuri kesä ollut aktivoitumisyritysten aikaa. Selvästikin syksy oli tullut ja tuonut mukanaan muut puuhat, sillä kaikki kirjaset olivat vain osaksi täytettyjä. Onneksi ristikot eivät vanhene ja itse asiassa niistä pystyi aistimaan myös ajan kuvaa, kun vihjeissä oli mm. tiettyyn aikaan pinnalla olleiden henkilöiden nimiä!
Nollausta
Olen kuullut, että ristikoiden ratkomista pidetään vanhojen ihmisten hommana. Oli miten oli, olen aina pitänyt touhusta! Kai olen sitten vanha sielu? Ja ehkäpä ristikkoihminen on sukua listaihmiselle? Minä ainakin saan iloa siitä, että ristikko tulee valmiiksi. Ja kyllähän se ratkomiseen keskittyminen vie ajatukset pois kaikesta muusta, ja toimii siten mainiosti nollaamisena ja rentoutumisena. Väittäisin, että ristikkopuuha on myös kevyttä aivojumppaa, joten sen täytyy olla myös hyödyllistä 🙂
Perinteiselle paikkansa
Ristisanat ovat varsin huokea harrastus. On myös jotenkin lohdullista, että aivan kaiken digitalisoituessa voi täyttää jotakin paperilla. Eihän se ehkä ekologisinta ole, mutta voihan kerran täytetyt ristikot kumittaa huolellisesti puhtaiksi ja myydä eteenpäin kirpparilla. Kyllä: olen nähnyt tällaista tapahtuvan! Kirpparit kuitenkin kunniaan, sillä niiltä saa edullisesti myös aivan neitseellisiä aivopähkinöitä, siis ratkaisemattomia 🙂 Lisäksi monesta sanoma- ja aikakauslehdestä löytää edelleen sivun laajuisen ristisanatehtävän. Ristikoita voi toki täyttää myös sähköisesti ja niitä voi tehdä myös itse; oikeastaan tarjolla olevien ohjelmien valikoima on hämmentävä! Itse valitsen kuitenkin ilman muuta perinteisen paperisen kirjasen, ja vielä mieluiten A5-kokoisen. Täyttämiseen monet, mummoni mukaan lukien, käyttävät itsevarmasti kuulakärkikynää, mutta itseltäni puuttuu harjoitusta sen verran, että joudun tyytymään perinteiseen lyijykynään ja pyyhekumiin. Ja ristikkoon, jonka nimessä on sana Helppo.
Tärkeät sanat
Sanat ovat aina olleet minulle tärkeitä. Ristikkoihminen saakin pähkäillä niiden parissa. Ehkäpä siksi lemppareitani ovat sanaristikot, eivät sudokut tai kryptot, joissa taiteillaan (myös) numeroiden kanssa. Ristikkotyyppejä on muuten olemassa hämmentävän monta! Entäs jos sanojen kanssa tulee täysi jumitilanne, eikä pääse ratkaisemisessa eteenpäin? Löysin epätoivoisessa tilanteessa kesällä sivuston Ratkojat, mutta kyllä se tuntui vähän huijaamiselta. Onneksi löysin kuitenkin ammattilaisen vinkit ristikon täyttämiseen, ja siellä tuli siunaus apuvälineiden käyttämiseen pattitilanteessa – siis myös netissä olevien sellaisten 😀 Mutta tietysti vasta, kun kaikki muut keinot on kokeiltu… ja kasvaahan se sanavarasto samalla… Sitä paitsi ristikoiden täyttämisellä on työllistävä vaikutus: ristikkoihminen tukee ristisanapulmien ammattimaisia laatijoita!
