Ostin ensimmäisillä kesätyötienesteilläni cd-soittimen ja yhden cd-levyn: Sunshine Reggae. Siihen asti olin kuunnellut Eppuja korvalappustereoista (ja eräänkin kesän päätteeksi itkenyt niiden tahtiin Itä-Suomeen mansikkamaalle jäänyttä ihastustani). Musiikki on mehukkaimmillaan kesällä. Rakastan vanhoja tuttuja kappaleita, ja ilahdun kovasti löytäessäni uusia.
Musiikki rytmittää kaikkea elämässäni. Se tuo mieleen muistoja ja luo uusia; kuljettaa tunnetilasta ja tunnelmasta toiseen ja nostaa eri tasoille. Valikoin kuuntelemani musiikin yksinomaan sen luoman tunnetilan perusteella, tyylilajilla ei ole niin paljon merkitystä! Kaikella musiikilla on myös oma värinsä.
Ilomusa
Ilomusa on keltaista tai oranssia. Päätän joka aamu, että on tulossa hyvä päivä, ja ilomusa auttaa vahvistamaan ajatusta. Viikonloppuaamuisin se edistää letkeää vapaapäiväfiilistä ja houkuttelee hymyillen hypähtelemään. Ilomusaksi sopivat kepeän kuplivat kappaleet, joissa on hyvä poljento ja joihin liittyy hyvän tuulen muistoja. Kuten Joe Cockerin Unchain My Heart, Indican Ikuinen Virta ja Kylie Minoguen In Your Eyes. Kesällä ilomusa virittää riemun kesän kauneudesta.
Automusa
Kesällä on erityisen ihanaa ajaa autolla, ihailla auringonpaisteisia tai sateisia maisemia, kuunnella musiikkia ja tietysti laulaa mukana! Automusaksi valikoituu useimmiten Suomi-poppia, kuten Popedan Pitkä Kuuma Kesä tai Remun Viittä Vaille Kaks. Lasten ollessa kyydissä bluetooth sipaisee salamannopeasti hiphopin tai rapin puolelle. Musiikki vie mukanaan uusille aalloille, avaa oven erilaisiin maailmoihin. Autossa musiikin pitää soida lujaa! Automusiikki on eittämättä vihreää.
Parannusmusa
Parannusmusiikin väri on sininen. Kesälläkin pitää välillä rauhoittua ja antaa tilaa parantumiselle, eheytymiselle. Parannusmusiikin avulla avaan ja tasapainotan chakroja tai houkuttelen puhdistavat kyyneleet esiin. Erityisen hyvin parannusmusa toimii, kun makaan selälläni nurmikolla tai kalliolla. Parannusmusiikki voi olla tiibetiläisiä kelloja tai pianoklassikoita, Snatam Kaurin Mool Mantra tai Johanna Kurkelan Rakkauslaulu.
Tanssimusa
Tanssi ja musiikki elävät symbioosissa. Tanssimusiikki pulppuaa punaisena. Joskus se on lattaria, toiste valssia, rokkia tai afrikkalaisia rumpuja. Kunhan se väreilee lanteilla ja herättää tunteita, kuten The Pussycat Dollsien Sway, The Commitmentsin Mustang Sally tai Lasse Mårtensonin Myrskyluodon Maija. Tanssin olohuoneessani tai metsässäni ihan itselleni ja yksin, on sitten tarve maadoittua, keventyä, energisoitua tai avautua. Kesällä kauneinta ja kaihoisinta on lavatanssimusiikki, enkä tanssiessani viejän käsivarsilla Tapio Rautavaaran Metsäkukkien tahtiin pysty estämään kyyneliä valumasta.
Musiikkilajeja on tietenkin olemassa liuta lisää: keskittymismusa, itketysmusa, energiamusa, treenimusa, livemusa, aamumusa, festarimusa, muistomusa, bilemusa, chillausmusa, kutumusa, suihkumusa, unimusa, lohtumusa, teekutsumusa, voimaantumismusa, raivomusa, taustamusa, eromusa, hissimusa, beachmusa, rauhoittumismusa… ehkä hiukan innostuin tästä teemasta 😀 Säästän teidät jatkolta.
Kaikenlainen musiikki parantaa, kunhan vaan heittäytyy sen vietäväksi oikean hetken koittaessa. Kiehtovinta musiikissa on kuitenkin se, että se tuo aavistuksen jostakin suuremmasta, nostaa ihokarvat pystyyn ja liidättää sille antautujan avaruuksiin.
Ihanan värikkäitä ja vallattomia kesämusanautintoja heinäkuuhun!
Olen kesäihminen. Jotkut asiat vain ovat parhaimmillaan kesällä. Kuten musiikki. #rakkaus
kuvat: pexels.com
