Elämä

Addiktion anatomiasta

Previous Article
Ihmiskoe
Comments (3)
  1. Outi sanoo:

    Ihana, rohkea kirjoitus! Kiitos jakamisesta ❤️

  2. Tea Oravainen sanoo:

    Millaisena siivousaddiktiosi ilmeni? Oliko miten vakava? Itselläni tällä hetkellä samanlainen addiktio. Se on hallinnut elämääni viimeiset neljä vuotta, nyt siinä pisteessä että arkielämä ei ole nautinnollista. Se on laskelmoitua, stressaavaa ja ahdistavaa. Myönsin ongelman itselleni viime vuoden kesäkuussa, kun en voinut kutsua perheenjäseniäni kotiini ahdistumatta kyläilyn jälkeisestä siivousurakasta. Avauduin läheisilleni ongelmasta syyskuussa. Pelkona oli hylkäys ja hulluksi leimautuminen. Sain sitä vastoin enemmän myötätuntoa ja tukea kuin olisin voinut kuvitellakaan. Tie parantumiseen on avattu mutta se on ollut vaikea ja erittäin kivinen mutta alussa. Miten itse paranit addiktiostasi? Mitä se vaati ja miltä sinusta tuntuu nyt? Olen psykiatrisen avun lisäksi yrittänyt etsiä netistä vertaistukiryhmiä siinä onnistumatta. Kaikki neuvot otan vastaan. Kiitos etukäteen ♡

    1. Kaisa sanoo:

      Hei Tea!
      Lämmin kiitos kommentista ja tämän jakamisesta <3 Minun addiktioni ei ehkä ollut kovin vakava, mutta ahdistava se oli. Piti olla aina siistiä, tavarat paikoillaan ja mattojen hapsut suorassa- Siivosin, vaikka olin rättiväsynyt, ja olin ahdistunut, jos kaikki ei ollut kuten "piti", eli oli sisäinen pakko siivota. Paranin, kun sairastuin syöpään: alkoi olla elämässä muita asioita, joista huolestua. En jaksanut siivota eikä se äkkiä tuntunut edes tärkeältä. Sairastuminen laittoi alulle henkisen kasvun ja tunnetyöskentelyn polun. Aloin miettiä, miksi siivous on niin tärkeää ja miksi käytän siihen niin paljon aikaa. Addiktio helpotti vähitellen, kun pohdin asioita ja aloin oivaltaa, miksi siivosin. Vastustin tietoisesti siivousintoani ja nyt olen siinä pisteessä, ettei huvittaisi siivota ollenkaan: hyvä, jos saan kerran kahdessa viikossa siivottua 🙂 Pidän edelleen siitä, että ympärillä on kaunista, mutta pölyt pinnoilla ja hiekka lattialla ei enää häiritse. Se tuntuu todella hyvältä ja olen kiitollinen, että yksi addiktio on pois pelistä. Pääsin alkuun sillä, että aloin miettiä, mitä tunteita työnnän sivuun siivoamisella ja minkä tarpeiden tyydyttämistä siivoaminen edustaa. Tärkeää oli myös myöntää, että minulla on addiktio ja suhtautua siitä huolimatta itseeni lempeästi, hyväksyvästi ja rakastavasti. Voimia addiktiosta irrottautumiseen & iloa ja valoa kevääseen! Halauksin Kaisa

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *