Olin jälleen onnahtanut omaan ansaani, katsonut kapeasti ja sitonut itse itseäni. Oli siis aika päivittää muutama asia, tehdä tilannepäivitys.
Sapetus
Viime torstaina olin ahdistunut, kiukkuinen, turhautunut, surullinen, epätoivoinen ja hädissäni. Syyt kietoutuivat epämääräiseksi vyyhdiksi. Sitten muistin naputella ja sain kiinni pahan olon aiheista. Kyyneleet tulivat ja annoin niiden puhdistaa. Naputtelun myötä ahdistus alkoi laimentua, olo kirkastua ja haparoivia ideoita pulpahdella. Pelot alkoivat vetäytyä taka-alalle ja tilalle alkoi tulla ratkaisuja. Ei siihen muuta tarvittu. Ymmärsin, että on aika päivittää omia ajatuksiani ja käsityksiäni. Ei sitä kukaan muukaan puolestani tee.
Muutoksia
Joskus pieni muutos on tarpeeksi. Eikä aina edes ole väliä sillä, mitä muuttaa, kunhan muuttaa, ja tällä(kin) kertaa konkreettinen, yksinkertainen tekeminen oli merkityksellistä! Naputellessani nimittäin ymmärsin, että rakas blogini oli kääriytynyt yhdeksi epämääräisen sapetukseni aiheista. Ripsivärit poskilta pestyäni vaihdoin Lakatut Varpaankynnet -sivun johdannon. Jätin paikoilleen rakkaan lauseen:
When there are no taboos, there is no shame.
Johdantokuvausta muutin vastaamaan paremmin sen nykytilaa. Blogin nimeä en vaihda, sillä varpaat ovat edelleen lakassa – koska sytostaattihoidot. Nimi muistuttaa myös siitä, miten on minäystävällisempää keskittyä siihen, mihin voi vaikuttaa. Kynsilakalla voin vaikuttaa siihen, että varpaankynnet pysyvät varpaissa kiinni. Ja se on kiva asia se. Miksi sitten kuvaan perhonen? Koska muutos, ilo, herkkyys, keveys, vapaus. Koska kärsivällisyyskoulu. Koska jostakin syystä ajattelen perhosia marraskuussa. Sitä paitsi on voimaannuttavaa katsella perhoskuvia. (Uppouduin siihen ainakin puoleksi tunniksi.)
Tilannepäivitys
Sairastan edelleen syöpää. Käyn pistos- ja tiputushoidoissa kolmen-neljän viikon välein. Sairaus on osa elämääni, mutta en minä jaksa elää sitä, ainoastaan sen kanssa. Olin vahingossa sitonut itseni siihen ajatukseen, että kirjoitan tätä blogia sairauteeni liittyen. Ja sitä se aluksi olikin. Nyt on kuitenkin tilannepäivityksen aika. Tämä blogi kertoo matkastani, minun polustani, jolle on sattunut paljon asioita, myös syöpä, joka lopulta sai minut kirjoittamaan. Jatkossa en jaksa enää edes yrittää peilata tekstejäni terveyteen, hyvinvointiin tai sairauteen. Jatkukoon tämä blogi kertoen minun tarinaani, minun elämästäni, jossa edellä mainitut asiat näyttelevät milloin mitäkin roolia. Voi olla, että teille muille niin on jo ollut, mutta minulle itselleni on tärkeää tehdä tämä selväksi. Tilannepäivitys kannattaa näköjään aina välillä tehdä. Toivon, että kuljette kanssani myös jatkossa! Valoa marraskuuhun!
orig. kuva: pexels.com