Kesällä 2023 olen jatkanut lempiharrastustani, ihmettelyä. Sen lisäksi, että olen taas oppinut lisää itsestäni, olen saanut oppia tuntemaan ihania ihmisiä! Uusia asioitakin olen hämmästellen sisäistänyt, ja koska ilahduin niistä niin kovin, jaan ne myös teille, vaikka ne saattavatkin vaikuttaa hajanaisilta ja vähäpätöisiltä. Tässä kohtaa jätän vastuun lukijalle.
Laudeliinat kumpparissa
Jos sukat ovat kotona eikä kostea jalka meinaa sujahtaa kumisaappaaseen, paperisista laudeliinoista on suuri apu. Sellaisen kun kietaisee jalan ympärille, jo vain onnistuu! Paperinen puoli jalkaa vasten imee kosteuden ja muovitettu puoli auttaa liu’uttamaan käpälän kumppariin. Olen tästä keksinnöstä erittäin ylpeä. Ja tokihan niitä laudeliinoja on aina käden ulottuvilla…
Vettä yöpöydällä
Vettä yöpöydälläTänä kesänä selvisi syy siihen, miksi yöpöydällä pidetään yövettä. Näin kun on lapsesta asti tehty. Minulle nimittäin vihdoinkin ystävällisesti kerrottiin, että kun yöpöydällä on lasillinen vettä ja peikko tulee (!), se juo tyytyväisenä veden ja jättää nukkujan rauhaan. Kätevää! Eikä tarvitse pelätä sitä nestehukkaakaan…
Pienet ihmeet
Nyt on todistettu, että jos jäit viime kesänä ilman haluamiasi kenkiä Porvoossa, voit löytää ne vuotta myöhemmin Kemistä. Hinta oli kolmasosa alkuperäisestä ja kokokin oikea. Tämä tarina on tosi. Opin niin ikään, että makuupussin voi aivan turvallisesti pestä pesukoneessa ja että toisinaan on erittäin terveellistä päästää irti kaikesta kontrollista ja antaa vaan mennä! Silläkin uhalla, että seurauksena on päänsärkyä.
Metsäoppeja
Opin tänä kesänä, että tuttuunkin metsään voi eksyä. Ihmettelen sitä vieläkin. Nyt tiedän myös, että vaikka rakastankin luontoa ja metsässä oleilua, en ole millään muotoa eräihminen. Olen jo vuosien ajan sanoittanut, että rymyän vaikka viikon metsäretkellä, kunhan pääsen aina yöksi lakanoihin. Tähän sain vahvistuksen tänä kesänä. Samalla kirkastui myös, että jos retkeily muuttuu leppoisasta luonnosta nauttimisesta suorittamiseksi, ei se ole enää minun juttuni.
Ihmisistä kesällä opittua
Jostakin syystä juuri kuluneet kaksi kuukautta ovat tuoneet erittäin selkeästi esiin muutamia teemoja. Ensinnäkin olemme kaikki jollakin tavalla haavoilla ja herkkiä, ja juuri siksi vailla ystävällistä ja inhimillistä kohtaamista. Toiseksi sarkastisesta, huumoriksi puetusta ilkeilystä tulee helposti tapa ja se satuttaa. Kannattaa tarkkailla, mitä puhuu ja miten, sillä naljailun takana on aina jotakin. Sydäntäni parannellessani huomasin, että onneksi on olemassa paljon ihmisiä, joilla ei ole tarvetta alentaa toista. Opin tänä kesänä myös, että itkua voidaan pitää kiristyskeinona. Ajatus ravisuttaa vieraudellaan. Tämä ei aukea minulle, vaikka kuinka mietin!
Ja lopuksi: ei ole olemassa sellaista mittaa, joka kertoisi, kuinka onnelliseksi ihminen voi tulla saadessaan syödä vasta pyydettyä ja voissa paistettua järvikalaa. Aion hyödyntää kaikkea tätä kesällä opittua myös tulevina kesinä. Ja ihan varmasti myös muuten elämässä. Jatkan niin ikään ihmettelyharrastustani nöyränä ja avoimen uteliaana! Kiitos opeista.
Kuva: Unsplash.com
