Kymmenellä pennillä siirappia

Unohteluun taipuvainen Vappu-tyttö osti aikanaan opettavaisessa satuelokuvassa kymmenellä pennillä siirappia, vaikka kauppamatkan varrella oli koko joukko houkutuksia! Minä niin toivoisin, että vielä nykyisinkin saisi ostaa siirappinsa vähän pienemmissä erissä…

Kilon siirappi

Siirappia on saatavilla kilon pahvitölkeissä. Ja kilo on aika suuri määrä käytettäväksi tätä kovin makeaa sokerisekoitusta. Onneksi tölkkien sisällöllä on melko pitkä käyttöikä, ja parasta ennen -päivämäärä on yleensä ihanan kaukana, suorastaan tavoittamattomissa! Koska siirapin käyttökohteita on suhteellisen vähän, löysin tammikuussa kaapistani purkin ylivuotista tavaraa.

Ei ruokahävikille

Välttelen ruokahävikkiä kaikin voimin ja nyt vastaan tuli parhaat päivänsä nähneen siirapin pulma. Tämä tumma sokerituote maustaa meillä ainoastaan joulupiparit, mutta pienellä googlailulla selvisi, että sitä voi käyttää myös leivän ja kakkujen maustamiseen. Ahaa – kakkujen! Siirappileipää ei perheessäni söisi kukaan muu kuin minä, mutta kakut menisivät varmasti kaupaksi. Tuumasta toimeen. Monella sivulla luvattiin, että reseptissä listatun sokerin voi korvata siirapilla. Ei toki kokonaan, mutta osittain. Jos haluaa hyvän muna-sokerivaahdon, siihen voi laittaa siirappia yhden kolmasosan sokerin kokonaismäärästä.

Viisi kakkua ja kaksi kiloa

Näillä eväillä ja edellytyksillä siirappipurkin sisältö riitti viiteen kakkuun. Nyt purkki on vihdoin tyhjä ja seisoo huuhdeltuna ja nurinpäin käännettynä tiskialtaassa. Ruokahävikki näiltä osin 0. Vartalooni on sen sijaan kertynyt kiusallisesti siirapin aikaansaamia lisäkiloja ja turvotusta. Osansa saattaa toki olla myös kakkuihin siirapin lisäksi sekoitetuilla muilla aineilla, kuten voilla ja vehnäjauhoilla. Summa summarum: voisinko mitenkään saada ostaa jatkossa siirappia pienemmissä erissä, kymmenellä pennillä esimerkiksi? Se olisi ihan kaikkien edun mukaista.

Kakkugeeni

Siirappimyllerryksen myötä tajuntaani hiipi myös uusi ajatus. Miten ovat äkkiä kuivakakut alkaneet maistua suussani niin taivaalliselta? Aiemmin ihmettelin, miten vanhemmat (!) ihmiset touhusivat kakkujensa kanssa – eivät ne minusta mitenkään kahvipöydän kuningattarilta tuntuneet. Aktivoituuko ihmisessä iän myötä kakkugeeni, joka saa kaikenmoiset kuivakakkujen aromit vahvistumaan niin, että jo ajatuskin niistä saa syljeneritysmekanismin aktivoitumaan?

Siirappiansa

Ihan vaan kuriositeettina, siirapista puheen ollen: äitini käytti kerran siirappia oikein ennenkuulumattoman luovasti. Hän nimittäin asetti siirappipurkin muurahaisansaksi pesuhuoneen lattialle. Muuten se olisi ollutkin aivan mainio juttu, mutta muurahaisten hukutusnesteenä toimittuaan siirappi päätyi epähuomiossa takaisin keittiön kaappiin ja sieltä kaalilaatikkoa maustamaan – muurahaisineen päivineen. Silmät suurina katselimme siskoni kanssa vierestä, kuinka muurahaismöykyt valuivat siirapin mukana kaali-riisi-jauhelihasilpun joukkoon. Äitini on kyllä aina ollut aikaansa edellä (ja myös ansiokkaasti ruokahävikkiä vastaan) ja nykyisinhän hyönteisiä käytetään aivan muitta mutkitta kestävää kehitystä tukevana proteiinilisänä ruoanlaitossa!

Ps. Seuraavaksi on ohjelmassani projekti soijarouhe, jonka parasta ennen lähenee päivä päivältä… #kuivakaapintyhjennys

kuvat: Adobe Stock & Unsplash