Lepo. Palautuminen. Uni. Rentoutuminen. Nukkuminen. Elpyminen.
Nukuin pari viikkoa sitten 7 tunnin yöunet. Putkeen ja ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen. Oli todellinen voittajaolo. Aikamoisessa sumussa sitä on kuljettu. Huomasin jo yhden yön pitkäjaksoisen unen vaikutuksen! Olen nukkunut monta vuotta parin-kolmen tunnin pätkissä, ja syynä ovat lääkehoidon aiheuttamat vaihdevuodet.
Parantuminen ja uni
Uni on ollut aina tärkeää herkälle ekosysteemilleni. Ennen sairastumistani nukuin 8 tuntia yössä, kymmenestä kuuteen. Piste, ei poikkeuksia. No okei, valvoin kyllä esikoiseni kanssa kaksi vuotta… mutta muuten. Eniten onkin pelottanut se, mitä rikkonainen uni tekee minulle. First Beat -testi onneksi osoitti, että vaikka uneni on pätkittäistä, ne pätkät ovat kuitenkin palauttavaa, hyvää unta. Huh. Uni ja palautuminen ovat nimittäin järisyttävän tärkeitä terveydelle ja parantumiselle.
Lepo on muutakin kuin unta
Eihän se uni tule aina silmään, vaikka miten houkuttelisi. Vaikken nuku, voin levätä. Voin kertoa keholleni ystävälliseen sävyyn, että levähdellään tässä vaan muuten, muina naisina. Ollaan lepotilassa. Ajatus on helpottava ja monesti houkuttelee unenkin paikalle.
Lepääminen tarkoittaa minulle myös ajatusten rauhoittamista, kevyttä ulkoilua, musiikin kuuntelua, kotona haahuilua ja pyjamassa tassuttelua. Ei-minkään tekemistä. Tässä en ole vielä kovin hyvä, mutta kehittymässä! Olikohan HeiaHeia, joka kertoi vastikään, että riippumatta persoonallisuudesta, tutkimusten mukaan parhaiten palauttaa jokin sellainen tekeminen, jota kukaan ei keskeytä. Siis jo tietoisuus siitä, että saa hetken olla aivan omien ajatustensa kanssa ilman vaatimuksia mistään suunnalta.
Pahimmillaan kehon stressi lietsoo mielen stressiä ja toisaalta mielen ahdistus näkyy varmasti kehossa. Sisäinen rauha mielessä palauttaa varmimmin myös kehoa. Jos keho ja hermosto käyvät ylikierroksilla, on aivan turha haaveilla mielen tasapainosta. Joskus olisi järkevämpää korvata purkujuoksulenkki joogalla tai kävelyllä. Kysellä keho-armaiselta, mitä se milloinkin janoaa. Sillä siitä se kiittää.
Jouluna minä lepään
Säästän aina jouluun muutamia vapaapäiviä. Pyjamapäiviä odottavat jo lapsetkin. Tarvitsen päivänselvästi pysähtymisaikaa vanhan ja uuden vuoden väliin; muuten en jaksa innostua uudesta vuodesta. On ihanaa olla koko päivän tukka pystyssä ja yöpaidassa, pelailla lautapelejä ja katsoa kerrankin telkkaria. Ja jouluvapailla voi nukkua silloin kuin huvittaa: pidempään aamulla ja keskellä päivää. Ja lukea kirjaa niin myöhään kuin jaksaa (jopa yli kymmenen sivua, missä kohtaa arki-iltaisin uuvahdan).
Ihania lepotiloja loppuvuoteen ja tulevaan vuoteen! Ollaan lempeitä ja armollisia itseämme kohtaan, hellitään kehoamme ja mieltämme levolla.
Joutuin vain nyt Nukkumatin luo Höyhensaarille. Vai sittenkin metsään hengittelemään? Sohvalle unelmoimaan? Saunaan elpymään? Lepo rulettaa.
Kahvikuppi & sukat -kuva: pexels.com
