Tsemppaamalla pärjää tosi pitkälle. Myönteinen ajattelu auttaa. Voin itse päättää aamulla, millainen päivästäni tulee. Hymy on merkki aivoille, että kaikki on hyvin. Kyllä. Paitsi että joskus ei vaan yksinkertaisesti jaksa.
Väsymys-jaksamattomuuteen auttaa lepo. Ja se ansaitsee ihan oman lukunsa. Fyysinen lepo elvyttää myös mieltä ja toisin päin. Jos taas kyse on jaksamattomuudesta, joka kumpuaa esimerkiksi ärsytyksestä tai ahdistuksesta, auttaa todennäköisesti jokin muu…
Alkaa olla aika laskeutua jouluun. Kolme vuotta sitten, viikkoa ennen joulua ei tsemppaaminen auttanut. Vaikka pääsääntöisesti kestin syöpähoidot hyvin ja mielialani oli loistava, oli myös niitä päiviä, jolloin en jaksanut. Olen kirjoittanut 17.12.2014 päiväkirjaani:
”Heti aamusta väsytti oikein kunnolla. Kurkku oli kipeä ja turvonnut, ja makuaisti kokonaan poissa. Selkärankaa kolotti ja illalla jokaista niveltä pakotti. Käveleminen sattui. Sauna helpotti hiukan. Vatsa on turvoksissa ja päänsärky kova. Kanyylikohta tykyttää, on vähän mustelmaa ja koko käsi kumman tuntuinen. Kasvoissa inhottavia finnejä. Suu on kipeä ja kieli on kirkkaanpunainen. Tänään en jaksa. Ja joulu tulee ihan kohta.”
On hämmentävää, miten vähän puhutaan siitä, miten syöpähoidot vaikuttavat mielialaan. Lääkkeillä hoidetaan aivan kaikkea, mutta harvoin kukaan kysyy, millainen on mielialasi, missä moodissa on Mielesi terveys – PääAsiat ja SydänAsiat?
Hormonihoidot sotkevat kehoni luonnollisen tasapainon ja pistävät aivojen kemian sekaisin. Juu, siksi ettei syöpä uusiutuisi. Silti on väsyttävää tajuta, että on aivan tunteidensa armoilla eikä pystykään säätelemään niitä. Järkeily ei auta! Tiedän, että keinotekoinen tunnetila pitäisi tietoisesti huomioida ja pysäyttää. Siihen pyrkiessä… Olen vaihdevuosien syvimmissä syövereissä. En siis aina jaksa. Asiaa ei juuri helpota se, että sekä äiti että murkkuikäinen lapsi ovat samalla tavalla tunteiden tuuliajolla 😀
Jos huonoja päiviä tulee yksi toisensa perään ja viikkotolkulla, pitää huolestua. Itse itsestään ja toivottavasti myös läheisten. Masentua voi kuka tahansa meistä, se ei ole heikkoutta. Apua todennäköisesti saa, mutta välttämättä ei ymmärrä tai jaksa pyytää.
Sairauden aikana opettelin hyväksymään, etten aina jaksa. Aiemmin syyllistyin siitä. Syyllistyminen ei kuitenkaan tietenkään ole koskaan hyvä ratkaisu, sillä se on tuhoisa tunne, suorastaan sairastuttavaa. Ja juu, olen tuntenut joskus syyllisyyttä siitäkin, että syyllistyn niin helposti. Ehdottomasti sukua suorittamiselle.
Jouluakaan ei aina jaksa. Eihän sitä myöntää saisi, koska joulu on Ihana Juhla. Silloin, kun ahdistus on iholla, tarvitaan purkukeinoja. Tässä oma listani – saa kokeilla; jouluna tai ihan koska tahansa:
Tanssi.
Itke ja kilju.
Mene metsään.
Katso hömppäkomediaa ja naura.
Pyydä ystävä kävelylle.
Syö salmiakkiaakkosia. Koko pussillinen.
Kuuntele musiikkia. Laula mukana.
Meditoi tai joogaa.
Repäise. Yllätä itsesi tekemästä jotakin toisin, vastoin odotuksiasi.
Unohda kaikki äskeiset. Öllötä sohvalla ja tuijota kattoon.
Kun ei jaksa, voi vaan OLLA, jaksamatta. Kun ei enää jaksa olla jaksamatta, on tärkeää yrittää taas ylös. Tärkeintä on tehdä jotakin sellaista, jota oikeasti rakastaa. Oma lempparini on ehdottomasti tanssi. Se nimittäin purkaa kehosta tunteita – ei haittaa, vaikket tiedä, mitä sieltä purkautuu. Tanssia ei myöskään tarvitse osata; riittää, että antaa keholle tilaisuuden. Lempimusiikki soimaan ja keskelle lattiaa. Toimii myös ennaltaehkäisevästi.
Joskus ei vaan jaksa. Ja se on ihan tosi ok.
Voimaannuttava tanssi -listani Spotifyssa
Mustavalkoinen en jaksa -kuva: pexels.com
