Ja äkkiä huomaan eläväni kaksoiselämää.
Kun olen yksin
Kun olen yksin, herään mahdollisimman usein ilman kelloa. Herättyäni kuulostelen oloani, venyttelen ja haukottelen, köllöttelen sängyssä kirjaa lukien ja annan itseni herätä rauhassa uuteen päivään. Nousen sängystä vasta silloin, kun olen kunnolla herännyt. Saatan tehdä aamujoogan olohuoneen matolla, jos siltä tuntuu, tai lähteä kävelylle meren rantaan. Keitän itselleni hyvät kahvit, kuuntelen radiota ja luen lehteä.
Kun olen yksin, syön kasvisruokaa. Linkoan vihermehun, teen itselleni sienikastiketta, paistan kesäkurpitsaa pannulla ja wokkaan soijarouhetta. Aamupäivällä haudutan ehkä pannullisen vihreää teetä ja litkin sitä pitkin päivää töitä tehdessäni. Illalla saatan kaataa itselleni lasillisen viiniä ja nauttia sen parvekkeella pilviä tuijotellen.
Kun olen yksin ja uni ei tule, kuuntelen sateen ropinaa tai lintujen viserrystä, teen rentoutumisharjoituksia, naputtelen hermostoani rauhalliseksi ja hengittelen. Nautin yksinolosta ja tarvitsen sitä voidakseni hyvin. Viihdyn omassa seurassani. Kun olen yksin, asetun omien ajatusteni äärelle, annan niiden tulla, olla ja mennä. Olen onnellinen.
Kun olen yksin, tunnen joskus itseni yksinäiseksi. Silloin viestittelen ystävieni kanssa, ja sovin kävelylenkistä tai lounastreffeistä. Kun olen yksin, tuntuu hyvältä kuulla elämän ääniä. Naapuri surauttaa aamuisen rasvakahvinsa ja lapsi hihkuu vanhemmilleen kirkkaalla äänellä ja kikattaa, kun jokin raskas vierii lattiaa pitkin.
Kun olen yksin, katson tv-sarjoja, joista tulee hyvä mieli ja luen kirjoja, jotka tempaavat mukaan erilaisiin maailmoihin, joihin on helppo upota. Yksin ollessani laitan musiikin soimaan, laulan mukana ja tanssin ympäri kotia. Lämmitän itselleni saunan ja nautin sen pehmeästi hellivästä lämmöstä ikiaikaista mäntyä ikkunasta ihaillen.
Kun olen yksin, kohtaan itseni ja hiljalleen kasvan. Anna itkun ja naurun tulla, taiteilen tunnetikapuilla uudelleen ja uudelleen ja sallin itselleni kiipeilyaikaa. Muistelen mennyttä ja suunnittelen tulevaa, haaveilenkin. Yksin ollessani kuulen helpommin mieleni ja kehoni viestejä ja keskityn niihin kaikessa rauhassa.
Kun olen lapseni kanssa
Kun rakas kuopukseni on luonani, energia muuttuu oleellisesti ja maailma ikään kuin asettuu eri muotoon. Olen hyvin onnellinen! On taas ihanaa olla seurassa, kuulla toisen kuulumisia ja elää vähän erilaista arkea. Keskittyä toiseen ihmiseen, olla läsnä hänelle ja skarpata vuorovaikutuksessa.
Syön samaa ruokaa kuin teini: makaronilaatikkoa, jauhelihakastiketta ja munakasrullaa. Herään aamulla poikani herättäessä minut ja pomppaan laittamaan hänelle aamupalaa. Juomme yhdessä aamukahvit, juttelemme, luemme sarjakuvat ja täytämme ristikkoa. Saattelen teinin koulutielle ja vilkutan vielä ikkunasta – toistaiseksi hän vielä kääntyy vilkuttamaan takaisin. Pyhitän aamut yhdessäololle ja ryhdyn töihini vasta myöhemmin.
Kun lapseni on kotona, vapautan aikaani hänelle. Annan arjen soljua hänen rytmissään. Katsomme netflixsarjoja, joista molemmat pidämme, ja jotka saavat nauramaan – yhdessä nauraminen yhdistää. Joskus pelaamme pelejä ja leivomme… ja aika usein herkuttelemme. Kun lapseni on kotona, nukun paremmin kuin yksin ollessani, vaikka nukumme eri kerroksissa.
Kaksoiselämää
Kaksoiselämä-sanalla on kaikille tuttu sisältö, mutta en halua juuttua sanan yksipuoliseen merkitykseen. Elämäni on tällä hetkellä kuin lempeää kaksoiselämää, joka rytmittyy sen mukaan, milloin lapseni asuu luonani noin viisi päivää kerrallaan, joiden jälkeen hän on taas muutaman päivän isällään. Koen tämän elämänvaiheen pelkästään myönteisenä – näin kuuluu olla juuri nyt. Oikeastaan tämä on yksi elämä, johon sisältyy kaksi erilaista arkea tai sama arki, johon kuljetaan kahden eri oven kautta.
kuva: unsplash.com
