On hurjaa, millaisia rajoituksia rakennamme itsellemme ajatusten muodossa. Sen kummemmin kyseenalaistamatta otamme omat ajatuksemme todesta ja yhtään miettimättä teemme niistä lähes lakeja itsellemme. Jos joku on varmaa, se ei todellakaan välttämättä ole varmaa.
Omien sääntöjensä kyseenalaistaja
En tiedä, onko muilla ihmisillä tarvetta kyseenalaistaa omia ajatuksiaan, sääntöjään ja uskomuksiaan, mutta uumoilen, että on. Minulla ainakin on. Juuri kun olen tutkimuksissani tullut siihen tulokseen, että suorittaminen ja kontrollointi ovat syvältä, joudun toteamaan, että ehkä tässä tapauksessa hentoinen syynääminen voi olla hyväkin asia. Nimittäin omien ajatustensa tarkkailu. Aina voi päättää, mistä vinkkelistä asioita katsoo ja minkälaisilla ajatuksilla itseään ruokkii. Kun havahtuu, voi tulla iloisia yllätyksiä, kun päästää irti turhista rajoituksista. Ajattelisinko tällä kertaa toisin? Antaisinkin siimaa! Repäisisin! Olisin uskomatta! Rikkoisin tai ainakin kyseenalaistaisin kaikki itse itselleni luomani säännöt!
Tunnollinen pakkolukija
Ajattelin aikanaan (vuosikausia), että sanomalehdet, aikakauslehdet ja sarjakuvalehdet on pakko lukea, koska ne on tilattu, ja koska lukematta jättäminen olisi törkeää rahan haaskaamista. Joskus saatoin ulottaa ajatuksen koskemaan kaikkea postilaatikosta löytyvää, ilmaislehdet mukaan lukien. Sitten ymmärsin, ettei kukaan tule vaatimaan minua tilille paperinkeräykseen lukematta kiikutetuista lehdistä! Pakkolukemisen sijaan voi vaikka perua osan tilauksista tai siirtyä nettilehtiin 🙂 Korvaamattomana apuna tässä oli jälleen viisas työterveyslääkäri, joka kehotti harjoittelemaan omien sääntöjeni vastustamista sinnikkäästi. Aloitin sillä, että kiikutin postilaatikosta noukkimani postikasan suoraan paperinkeräykseen todetakseni, ettei mitään kammottavaa tapahtunut.
Tiukkapipoinen herkkujenkieltäjä
Monta vuotta ajattelin, ettei lapsille voi antaa aamiaiseksi herkkuja. Kyllä voi. Kyseenalaistin oman ajatukseni ja hämmästyin oivaltaessani, etteivät lapset mene millään muotoa pilalle, jos heille antaa välillä herkkuja aamupalaksi. Sen sijaan he riemastuvat ja yllättyvät, ja ovat iloisia koko päivän. Sillä samaisella ilolla tilliliha uppoaa tyytyväisiin suihin myöhemmin päivällä 🙂 Elämässä ei ole liikaa juhlan aiheita, joten arjesta tai tavallisesta sunnuntaista voi hyvin tehdä vähän juhlavamman rikkomalla omat sääntönsä. Kaurapuuro toimii useimpina aamuina, mutta joskus voi ravistella omaa tiukkapipoisuuttaan sallimalla aarteilleen suklaacroissantaamiaisen.
Sopimustopin (alias nirunaru) käyttäjä
Tasan 20 vuotta sitten olin ystäväni Miian kanssa TYÖharjoittelussa Saksassa. Teimme eräänä tukalan kuumana hellepäivänä myönnytyksen itsellemme: sovimme juhlallisesti, että spagettiolkaimista toppia saa käyttää, vaikka rintaliivien olkaimet näkyvätkin topin olkaimien alta. Tämä pieni asia, nirunaru-sopimustoppi jäi elämään itse luotujen sääntöjen kyseenalaistamisen symbolina. Kuvaa hyvin sitä, miten erilaisessa maailmassa elimme tuolloin 😀 Ei oltu olkapäät paljaina toimistossa, Saksassa varsinkaan. No, aasinsilta suomalaisen työn juhlaan on aika hutera, mutta menköön! Annetaanhan sopimustopin ja omien, elämää rajoittavien ajatusten nimissä vapun kunniaksi siimaa, ja simaa – itsellemme ja toisillemme!
Vallatonta vappua!
Vain se, joka käsittelee ajatuksiaan
kevyesti, on niiden herra.
Ja vain ajatustensa herra
ei ole niiden orja.
Lin Yutang (Positiivarit, Ajatusten Aamiainen no 4018)
kuvat: pexels.com
