Jos on ollut pitkän sairausloman jälkeen kaksi viikkoa töissä ja viikon kesälomalla, voiko sanoa, että on palannut arkeen? No, minäpä sanon. Ja elämä on asia, joka tapahtuu arkena. Siksi siitä haluaa tehdä ihanaa!
Paluu arkeen
Olin kovin autuaan tottunut aikatauluttomaan, rauhalliseen elämään, ja paluu töihin hirvitti siinä mielessä. Mutta ei se niin kamalaa ole ollutkaan! No hyvä on, kysykää uudelleen vaikka puolen vuoden päästä 🙂 Olin kuitenkin valmistautunut, jotta laskuni työelämään ja sen myötä aikataulutettuun arkeen olisi pehmeä.
Tyhjennetyt illat
Tyhjensin töihin paluun jälkeisen ajan iltani täysin. Ettei tulisi sitä kiireen tuntua. Ja tottahan se on: arki-ilta on niin lyhyt, että saa olla kieli keskellä suuta, ettei täytä sitä turhalla, aiheuta itse itselleen kiirettä. Vaikka kansalaisopiston kurssit houkuttivat jälleen kerran, en langennut yhteenkään säännöllistä arki-iltaläsnäoloa vaativaan. Yes! Ja sen pakkomielteisen liikunnanhan olin lopettanut jo keväällä. Illat kuluvat leppoisasti ruokaa laittamalla, lasten kanssa päivän kuulumisia vaihtamalla, ulkoilemalla ja rentoutumalla. Tuli todistettua, että aika moni iltakiire on aivan itse aiheutettu! Mukavatkin asiat kuormittavat, jos niitä on liikaa.
Työ työaikana
Päätin, etten lipsu työajoista. Olen onnistunut aika hyvin, eikä vielä kertaakaan ole ahdistanut. Sähköposti tulvii, mutta niin se tulvii sittenkin, vaikka stressaisin sen tyhjänä pitämisestä. Kuten viisas englanninopettaja joskus opetti: Work expands to fill the time available. (Ennen häntä asian taisi kyllä laiksi muotoilla Parkinson, mutta minulle enkun ope ehti ensin.) Olen aivan itse vaatinut itseltäni liikaa, ei kukaan muu. Tietysti on hiukan kestämistä siinä, että kanssaihmiset eivät tietenkään tiedä, mitä pääni sisällä on tapahtunut. Odotukset sen suhteen, millainen olen (töissä), ovat tietysti sairauslomaa edeltävällä ajalla. Ja nyt käyttäydynkin eri tavalla kuin aikaisemmin! Sanon terveesti ei ja jätän lomalla työt tekemättä. Niin kuin ihan jokaisen pitäisi tehdä. Enää en miellytä ja väsytä itseäni sillä.
Viikonloppuihin rauhaa ja rakkautta
Lähtökohtaisesti teen viikonloppuisin vain sitä, mitä rakastan ja mikä tekee minulle hyvää. Vietän aikaa rakkaiden ihmisten kanssa tai sitten ihan itsekseni – siis jälleen rakkaan ihmisen kanssa, jonka hyvinvointi on itse asiassa kaikkein tärkeintä maailmassa. Velvollisuustekemiset ovat minimissä. Tiedostan, että on vaarana hairahtua tältä polulta, ja koska olen listaihminen, olen listannut muistini tueksi asioita ja tekemisiä, joita rakastan. Niistä voi ikään kuin valita tekemisensä silloin, kun huomaa ajattelevansa siivoamista tai muita loputtomia velvollisuuksia viikonloppuohjelmakseen! 🙂 Lepoaika on tarkoitettu lepäämiseen, olen sen vihdoinkin oppinut. Ja ilman lepoa en jaksa enkä voi hyvin. Ugh.
En katso voivani väittää, että tällainen paluu arkeen sopii kaikille. Voin kuitenkin lämpimästi suositella kokeilemaan, vink vink 🙂 Arkihan on kuitenkin sata-varmasti ihmisen parasta aikaa – minä ainakin haluan tehdä siitä sellaisen.
kuvat: pexels.com
