Mistä tietää olevansa nelikymppinen? Hyvänen aika, sehän tietää sitä, että keski-ikä on alkanut.
Yrittäjät ympärilläni
Siitä tietää olevansa nelikymppinen, kun ystävät ja tuttavat muuttuvat yrittäjiksi. Lähes kuin yhdestä suusta kerrotaan, ettei haluta enää tehdä töitä muille, jakseta ahneutta, huonoa johtamista, ja loputtomia vaatimuksia, päätöntä ja päätöksetöntä säntäilyä; työntekijän loppuun kuluttamista. Mieluummin siedetään vaikka pientä (tai suurempaa) kituuttamista; kun aika vähällähän sitä lopulta pärjää. Kunhan saa tehdä itselle ja asiakkailleen. Toinen tyypillinen nelikymppisryhmä ovat alan vaihtajat. On oltu jo niin kauan työelämässä, että tiedetään, mihin pystytään, ja siten tuntuu enin kunnianhimo sammuneen. Siitä tietää, että on nelikymppinen, kun huomaa miettivänsä, mitä muuta voisi elämässään vielä haluta työkseen tehdä.
Krempat
Siitä tietää olevansa nelikymppinen, kun krempat hiipivät keskusteluihin. Nelikymppisiltä kuulee usein: ”Vanhuus ei tule yksin”, yleensä vielä tässä vaiheessa leveän hymyn kera. Kaikenlaista pientä vaivaa putkahtelee siellä täällä ja paino nousee, vaikka mitä tekisi. Enää ei voi syödä mitä tahansa, koska vatsa kuplii ja kipuilee. Verenpaine, kolesteroli ja hiusraja ovat koholla. Niveliä kolottaa (etenkin kun on matalapaine), ja vähintään joka toisella on nivelrikkoa – aika usein liiallisesta tai vääränlaisesta treenaamisesta. Moni nelikymppinen sallii jo itselleen lepoa ja rauhaa; crossfitit ja ultramaratonit on niin nähty, ja kaikkien kokeilujen seurauksena on löytynyt se oma laji. Nelikymppinen kehtaa jo tunnustaa, että tavallinen kävely metsässä riittää vallan hyvin nostamaan sykettä – ja ennen kaikkea toimii hyvin niin kovin tärkeäksi muodostuneeseen mielen tasaamiseen.
Arvojärjestys
Siitä tietää olevansa nelikymppinen, kun keskustelun aiheet muuttuvat. Puhutaan (kremppojen lisäksi) arvoista ja arvojärjestyksestä. Moni nelikymppinen tuntee tarvetta muuttaa elämäänsä, jotta se olisi omien arvojen mukaista. On jo huomattu, ettei raha tee onnelliseksi ja että kaikkein tärkeimpiä asioita ovat terveys, perhe ja ystävät, ja että mikään niistä ei pysy kasassa ja hyvässä hapessa, ellei niistä pidä huolta. Nelikymppinen alkaa ymmärtää, että myös omasta itsestä pitää pitää huolta ja että se on itse asiassa erittäin tärkeää. Tästä puhutaan paljon ja usein. Nelikymppisillä on usein murrosikäisiä lapsia ja niiden myötä omaa aikaa, joka käytetään kulttuuriin, uusiin harrastuskokeiluihin (joita ei koskaan aiemmin ole ehtinyt) tai mietiskelyyn. Nelikymppisenä alkaa ensimmäistä kertaa ymmärtää elämän rajallisuuden. Silloin ymmärtää elämää jo sen verran, että ymmärtää, ettei ymmärrä siitä mitään.
Hellittäminen
Siitä tietää olevansa nelikymppinen, kun ei enää katso joka käänteessä peiliin. Nelikymppinen ei enää jaksa vetää koko päivää vatsaa sisään, vaan antaa sen olla omassa luonnollisessa muodossaan. Nelikymppistä ei kiinnosta, mitä joku toinen hänestä ajattelee – hän on nimittäin juuri oppinut hyväksymään oman itsensä ja se riittää. Nelikymppinen joko juo uhmakkaasti lasillisen viiniä arki-iltana (koska mä voin), tai tilaa uhmakkaasti baarissa alkoholitonta viiniä (koska ei tarvitse sitä alkoholia pitääkseen hauskaa). Nelikymppinen hellittää, koska tietää, ettei hötkyily auta yhtään mitään, koska se on niin mukavaa (ja koska ei vaan jotenkin jaksa kuten ennen).
Kenkälusikka
Siitä tietää olevansa nelikymppinen, kun baari-ilta ei houkuttele sitä entistäkään vähää, vaan oma peti ja 8 tunnin yöunet kutsuvat vastustamattomasti. Nelikymppinen ei ylipäänsä enää lähde mihinkään muuallekaan kenenkään toisen mieliksi, eikä ainakaan sellaisten ihmisten seurassa, joiden kanssa ei oikeasti tee mieli olla.
Nelikymppiset hokevat: siis miten mä en muista tätä? – mä en siis muista enää yhtään mitään! Nelikymppisenä huomaa järkyttyen ähkäisevänsä, kun nousee kyykystä, ja siirtävänsä lehden tai puhelimen käsivarren mitan päähän paremmin nähdäkseen – asioita, joita oli todellakin päättänyt olla tekemättä. Nelikymppisenä alkaa vääjäämättä huomata itsessään piirteitä omista vanhemmistaan – vastoin kaikkia pyrkimyksiä. Silloin alkaa ihannoida mennyttä aikaa, ja ihan oikeasti tuntuu, että moni asia oli ennen paremmin.
Nelikymppinen huomaa (ärsytyksekseen) ärsyyntyvänsä ihmeellisistä asioista, kuten kovat äänet, kiroilu, temppuileva puhelin, nuorten käytös ja Liiteristä loppuneet tarjoustuotteet. Nelikymppinen alkaa (salaa) rakastaa sanaristikoiden ratkomista, iltauutisia, säätilojen ja eläinhavaintojen merkitsemistä vihkoon, koti-iltoja ja mukavia leveälestisiä kenkiä. Varmaankin seuraavaksi pitää ostaa kenkälusikka.
ps. Eivät ne tunnusmerkit tähän lopu, kuten tiedätte. Ollaan me vaan niin ihania – eikä se ikä mikään pelkkä numero ole – se on kaikkea tätä! 😀
kuvat: unsplash.com
