Omat kodit

Helsinki

Ensimmäisessä omassa kodissani Mätästiellä oli auringonkeltaiset keittiönkaapit. Ja pois muuttaessani keittiön katto oli jännän täplikäs… rikos on ehkä vanhentunut, joten paljastan, että keittiössä avatun punaviinipullon sisältö purskahti täydellisenä suihkuna kattoon ja seinille, kun korkki vastoin odotuksia lumpsahti pullon sisälle. Kodissa tapahtui muutakin roiskumista. Vanha pyykinpesukone nimittäin jätti pyykit niin märiksi, että linkosin niitä mummoltani saamallani erillisellä lingolla kuivaksi. Kerran linko lipsahti otteestani ja suihkutti vedet villisti pomppien ympäri kylppäriä. 

Suurmetsän toisessa kodissa asuessamme sain puhelinsoiton Taijalta prinsessa Dianan kuolemasta. Noihin aikoihin kärsin vaikeasta atopiasta ja jouduin riisihiutalepuuroa keitellessäni kuuntelemaan liesituulettimen kautta kantautuvia pelottavia ääniä yläkerran naapurista. Olin hyvin stressaantunut opiskelusta ja ihoni oli kipeä, ja ahdistava asuinympäristö vain pahensi oloani. Asumisaika jäi onneksi lyhyeksi ja atopiakin parani täysin – kahdessa viikossa Saksaan saapumiseni jälkeen. 

Frankfurt am Main

Frankfurtin Marbachwegin pikkuruisen ullakkohuoneen kattoikkunasta näkyi aamulla taivas ja illalla tähdet. Rakastin kimppakämpän kylpyhuoneen sinivalkoisia kaakeleita ja pienen keittiön saksalaistyylistä sisustusta. Kerran helteisen päivän uimareissulta tullessamme rankkasade yllätti meidät, tyttöporukan. Kotiin päästyämme riisuimme märät vaatteet, laitoimme Celine Dionia soimaan ja nukahdimme päiväunille sateen rummuttaessa kattoon. Kun jäin ullakkoasuntoon yksin ja muutin sen suurimpaan huoneeseen, lämmitin kylmimpinä syysöinä varpaitani sähköpatterissa, jonka olin raahannut sänkyni viereen. 

Helsinki

Kolmannen linjan ensimmäisessä kodissamme oli suloisenpunaiset keittiönkaapit ja muuttaessamme leikkuulaudalla lötkötteli jauhojen seassa paksumahaisia matoja. Vessa oli maalattu lattiasta kattoon mustaksi ja Danny lipui usein mersullaan katua pitkin kotimme ohi napatakseen mukaansa poikaystäväni tekemät musiikkisovitukset. Trumpetti soi.

Toiseen kolmannen linjan kodeista muutin yksin. Se oli pikkuruinen, mutta sinne johti kierreportaat ja huoneessa oli valtavan kaunis ikkuna leveine ikkunalautoineen. Joskus yöllä sain puheluita, joissa joku huohotti hätääntyneen kuuloisena poliisitv:n olevan kannoilla. Ainoa aika elämässäni, jolloin olen asunut pitserian yläkerrassa ja käyttänyt taloyhtiön pyykkitupaa.

Porvoo

Länsitien vuokra-asunnon kylpyhuone oli edellisten asukkaiden jäljiltä suoraan sanottuna saastainen ja sitä siivotessani itkin itkun jos toisenkin. Asunnossa oli kuitenkin suuret, avarat ja valoisat huoneet ja puistoon antava parveke. Olimme nuoria ja onnellisia ja kuuntelimme öisin naapurista kantautuvaa bilemusiikkia häitämme suunnitellessamme.

Nordenskiöldinkadun suloinen kaksio oli ensimmäinen omistusasuntomme. Ihailimme kodin kauniita puulattioita ja kaakeliuuneja, mutta öisin pelkäsin mennä vessaan, koska huoneissa liikkui tummia massoja. Kodissa oli vuosia aikaisemmin ollut tulipalo, jonka syttymissyy oli hiukan hähmäinen. Esikoinen syntyi tähän neljän perheen asuttamaan taloon ja toi mukanaan aivan uudenlaista onnea – ja väsymystä.

Viherkujan omakotitalon tapetit oli kiinnitetty niin huolellisesti, että ne lähtivät pois sentin kokoisina paloina. En silti hennonnut pyytää miestäni nukkumaan lattiasta kattoon saakka vaaleanpunaisin ruusuin tapetoidussa makuuhuoneessa, eli irrotusraaputus toi todellisen kärsivällisyysharjoituksen. Kuopus tuli tähän kotiin ja valloitti meidän kaikkien sydämet.

Harjutien koti on omaa luokkaansa. Metsään on sata askelta kotiovelta, meri kimaltelee puiden takana ja koti kylpee valossa. Olen kodistani onnellinen ja kiitollinen, juuri tässä on hyvä. Asunnossa on valtavasti hämähäkkejä, joiden kanssa elämme täydessä sopusoinnussa; minä ja kuopukseni, harjun laella.

Omat kodit

Olen koti-ihminen ja pesiytyjä. Olen muuttanut usein, mutta rakastanut jokaista kotiani, joitakin enemmän ja toisia vähän vähemmän. Lapsuudessani asuimme Joensuussa, Vilppulassa, taas Joensuussa ja Valkossa – ennen Porvoota. En olisi minä ilman kotejani, sillä ne ovat muokanneet minua. Omat kodit ovat olleet turvasatamia, äärimmäisen tärkeitä paikkoja. Siksi suren sitä, ettei kaikilla ole kotia, sillä ilman kotia ihminen on tuuliajolla. Tai eivät ehkä kaikki – minä olisin.

kuva: pexels.com