”Niin mikä se ploki oikein on?”, kysyi mummo minulta, kun kerroin alkavani puhelumme jälkeen sitä kirjoittamaan. Nooo, se on vähän niinkuin kirja internetissä. Tai sarja kirjeitä, joita lähetän internettiin. Jaaaaa, sanoi mummoni, joka ei ole käynyt internetissä.
Neuvokas ei jää toimettomaksi
Mummoni on 87-vuotias ja erittäin hyvässä kunnossa. Hän asustaa yksin omakotitalossaan ja hoitelee arkirutiinit ihan itse. Näkö alkaa olla heikko ja kuulo jo todella huono, mutta älyssä ei ole mitään vikaa. Toini Eila Marjatta ei jää neuvottomaksi eikä toimettomaksi.
Mikro lyö lieskaa
Mummo oli laittanut ruoan mikroaaltouuniin ja mennyt olohuoneeseen odottamaan sen valmistumista. Hän oli jonkin ajan päästä havahtunut siihen, että keittiöstä tulee hajua. Kipitettyään keittiöön mummo huomasi, että mikrosta puskee ulos tulenlieskoja. Mummo kiskaisi mikroaaltouunin pistokkeen seinästä ja lieskat hiipuivat. Sitten hän kantoi uunin ulos haisemaan ja istahti sitten sohvalle vetämään henkeä. Kertoi, että kyllä sydän hakkasi vielä pitkään.
Jäätynyt ovi
Viime talvena mummon ulko-ovi oli jäätynyt kiinni eikä hän saanut sitä sisäpuolelta auki. Mummopa avasi neuvokkaasti oven vieressä olevan ikkunan, kiipesi (!) ulos ja haki jemmapaikasta vara-avaimen, jolla sitten sai kodin oven ulkoa päin auki – 31 asteen pakkasella. Ei mennyt mummolta sormi suuhun, ja elämä jatkui taas.
Koodeja kyselevä puhelin
Keväällä mummon puhelimesta oli loppunut akku, ja kun mokoma vekotin alkoi uudelleen käynnistettäessä kysellä kaiken mualiman koodiloita, mummo hermostui. Hän valvoi yön aamuneljään saakka yrittäen saada puhelintaan päälle, mutta ei onnistunut. Ei onnistunut myöskään aamulla lankapuhelimesta kännyköihin soittaminen. Näistä vastoinkäymisistä suivaantuneena mummo kipitti aamulla kylätien varteen ja pysäytti ensimmäisen ohikulkevan auton. Kertoi ihmiselle, ettei saa kehenkään yhteyttä ja toivoi kanssakulkijan vievän kylälle k-kauppaan sanan, jotta tuovat mummolle ruokaa. Näin tapahtui. Samoihin aikoihin myös mummoa autteleva naapuri saapui mökiltään ja asiat alkoivat rullata puhelimen käyttökuntoon saamisen suhteen.
Alustoppi sukkahousuista
Tapahtui 1960-70-luvulla. Mummo kertoo tarinaa, jossa oli lähdössä tansseihin, ja uusi leninki tuntui liian läpinäkyvältä yläosasta. Mummo ei taaskaan jäänyt neuvottomaksi, vaan otti mustat sukkahousut, leikkasi ne haarakiilan kohdalta auki ja työnsi päänsä sisään syntyneestä aukosta. Kädet hän pujotti sukkahousujen lahkeisiin, jotka lyhensi sopivanpituisiksi. Tadaa ja avot, ohut ja joustava alustoppi oli valmiina – eikä kuulemma edes hiostanut ukin käsivarsilla keinuessa.
Ihailen mummoni kekseliäisyyttä ja sitkeyttä. Hän on tottunut selviytymään itsekseen ja äly leikkaa kuin partaveitsi; hyvin monissa asioissa. Samanlaista sinnikkyyttä ja arjen tarmokkuutta toivon myös itselleni tuleville vuosille samoin kuin kaikille kanssakulkijoillekin!
kuva: unsplash.com
