Milloin viimeksi kuuntelit itseäsi? Kuulitko mitä sinulla oli sanottavaa? Otitko kuulemasi vakavasti, toimitko viestin tai toiveen mukaan? Kuuntelemme muita päivät pitkät ja unohdamme kuunnella itseämme. Tai sitten kuulemme kyllä, mutta vaiennamme äänen useimmiten kiireeseen vedoten. Mutta äppäp päp: tässäkin kiire on ihan oikeasti maailman surkein tekosyy. Kysymys on aidosti priorisoinnista.
Mitä minulle kuuluu?
Kauneus ja Terveys -lehdellä on itsensä kuuntelemiseen liittyvä kampanja Mitä minulle kuuluu?, joka kannustaa naisia ottamaan aikaa itselleen. Yhtä tärkeää se on kaikille ihmisille, ei pelkästään naissellaisille. Ehkä muista huolehtiminen ja itsensä unohtaminen on meillä naisilla kuitenkin vielä yleisempää. Sijoitamme aikaamme luontevammin muihin kuin itseemme. Milloin viimeksi sijoitit sinuun?
Tervettä itsekkyyttä
Elämämme on täynnä velvollisuuksia, ihan jokaisella. Omasta kokemuksesta tiedän, että niihin saa käytettyä koko aikansa, tuntien vielä syyllisyyttä niistä velvollisuuksista, joita ei ole ehtinyt tehdä! Joskus väsyneenä muistaa kuunnella itseään ja saattaa jopa päättää, että tänään teen jotakin sellaista, mistä nautin – ihan varmasti; sitten, kun saan kaikki hommat tehtyä. Usein tätä ’kaikki hommat tehtyää’ ei koskaan tule, tai sitten on askareidensa jälkeen liian väsynyt, kypsä käymään unten maille. Omaan aikaan asti ei velvollisuuksiaan suorittaessaan ja muiden hyvinvointia priorisoidessaan yksinkertaisesti ehdi tai jaksa. Ja kuinkas sitten käykään? Lopulta vastuuntuntoinen, tunnollinen puurtaja ei enää jaksakaan tai ei tunnista itseään, tuota ilotonta ja lysyssä laahustavaa tyyppiä. Milloin viimeksi otit annoksen tervettä itsekkyyttä lääkkeeksi turhaan syyllisyyteen ja itsensä kadottamiseen?
Ärsyttävyyteen asti tuttu on sanonta Olet mitä syöt, mutta järisyttävän kirjaimellisesti olet myös mitä kuuntelet – tai mitä jätät kuuntelematta…
Oma ajan ottaminen
Olen opetellut ottamaan itselleni aikaa, mutta ei se helppoa ole ollut – eikä ole vielä nytkään aina. Surullista on, että vasta avioeron myötä olen saanut omaa aikaa tarpeeksi (ja välillä sitä on liiankin kanssa, kun on lapsia niin kova ikävä). En osannut parisuhteessa ollessani kuunnella itseäni saati kertoa toiselle, mitä tarvitsen. Nykyisin ”ostan” tarvittaessa itseltäni aikaa itselleni. Tiedän, ettei sitä tarvitse mitenkään ansaita, mutta minulla tämä toimii. Sovin nimittäin itseni kanssa, että kun olen kirjoittanut puheen luennolle, kuulustellut lapsen koealueen, pelannut afrikan tähteä ja laittanut ruoan, otan omaa aikaa: teen joogan, keitän teetä ja luen kirjaa ihan itsekseni. Löytäköön jokainen itselleen sopivan tavan ottaa omaa aikaa. Siitäkin kannattaa tehdä rutiini, koska muuten se helposti unohtuu.
Varoituksen sana
Oman itsensä kuuntelulla voi olla yllättäviä ja pelottaviakin vaikutuksia. Voi nimittäin olla, että ensin havaitsee vain väsymyksensä ja ehkä halun tehdä rakastamiaan asioita, mutta jatkoa voi seurata. Kun vähän rauhoittuu ja antaa itselleen aikaa, saattaa ajatus ajautua uusille raiteille. Voi olla, että havahtuukin ajattelemaan omaa hyvinvointiaan laajemmin. Ja se voi olla pelottavaa, kun pitäisikin ottaa vastuuta omasta elämästään ja peräti muuttaa asioita! Omaa aikaa viettäessään saattaakin herkistyä kuulemaan, miten pieni ääni kuiskuttaa, ettet ehkä olekaan vielä saavuttanut kaikkia unelmiasi tai että olet työssä, jossa et viihdy, tai että haluaisitkin parempaa seksiä. Tai edes hetken sitä omaa aikaa, ihan joka päivä! Varoituksen sana: itsensä kuuntelu saattaa hiljalleen johtaa laajamittaisempaan hyvinvointiin. Oman ajan ottaminen on tervettä itsekkyyttä ja olennainen osa itsensä rakastamista. Ja ihan jokainen meistä on rakkauden arvoinen!!
kuvat: pixabay.com & unsplash.com
