Mansikoita

Katselin mansikoiden hintoja ja kyllä, kotimaisista saa maksaa sievoisen summan. Eikä siinä mitään, mutta kun kaikki muukin maksaa mansikoita! Elämisen kallistuminen vie talouden tiukalle, mutta onko se koko totuus? 

Valintoja

Kun hinnat nousevat, joudumme miettimään, mihin rahamme laitamme – meidän on harkittava ja valittava. Useampi on huomannut, ettei voi käyttää rahojaan yhtä huolettomasti kuin ennen, ja se saattaa aiheuttaa ahdistusta. Tilanne on hyvä, jos saamme maksettua asumisen, ruoan ja muut välttämättömyydet, mutta yleensä ärsytystä saakin aikaan se, mitä emme voi enää niin huolettomasti ostella. Mihin sitten tarvitsemme kaikkea sitä tavaraa, jota haluaisimme hankkia? Tiedostammeko sitä edes, mietimmekö syitä?

Miksi ostelemme?

Mammonaa eli aineellista varallisuutta saa rahalla. Kiinnostavaa on, miksi tavoittelemme sitä niin kiivaasti, että se menee kaiken muun edelle. Läsnäolon, vapaa-ajan, ihmissuhteiden, jopa terveyden? Miksi haluamme haalia rahaa tai kerätä tavaraa, omaisuutta? Voimme yrittää kiillottaa julkisivua, koettaa tehdä itsestämme tärkeän tai kiinnostavan, pyrkiä herättämään kunnioitusta tai ihailua – syitä on valtavasti ja ne ovat usein alitajuisia.

Ostohysteriassa haemme ja saatamme saadakin hetken helpotusta epämääräiseen ahdistukseen tai tyhjyyden tunteeseen. Kunnes endorfiinikänni katoaa ja olo on entistäkin ontompi. Tulee ostokrapula. Ostaminen työntää hetkeksi kurjat ajatukset ja epämiellyttäviksi kokemamme tunteet pois, mutta niillä mokomilla on tapana palata entistä ärhäkämpimä.

Haavoja ja uskomuksia

Rahaan liittyy usein monia haavoja ja uskomuksia. Imemme näitä helposti edellisiltä sukupolvilta ja ympäristökin saattaa vahvistaa niitä. Yhteiskunnassa ihannoidaan yleisesti kovaa työtä, ponnistelua äärirajoille asti, sisukasta puurtamista ja rahan tienaamista. Näille on syitä ja vahvoja juuria lähihistoriassa ja menneisyydessä, eikä niitä juuri ole ihan hetkeen kyseenalaistettu. Yhteiskuntahan pidetään käynnissä sillä, että teemme lujasti töitä, tienaamme ja kulutamme. Mutta missä mittakaavassa ja minkä kustannuksella?

Minua raha ei tehnyt onnelliseksi. Siihen liittyvät uskomukset saivat minut tavoittelemaan jotakin – hyvinvointia, onnellisuutta, mielenrauhaa? Ehkä, en ollut edes ajatellut asiaa kunnolla. Taloudellisen hyvinvoinnin hamuaminen tuli ikään kuin annettuna: kyllähän sitä nyt ihmisen pitää tienata kunnolla, jotta voi hankkia… niin mitä? Hyvinvointi ja onnellisuus, rauha ja tasapaino tulivat ainakin omalla kohdallani ihan muista asioista. Niitä lienee turha kliseisesti luetella, sillä tiedämme kyllä jokainen, mitä ne loppupeleissä ovat. Eikä niitä voi rahalla hankkia.

Terveys. Rakkaus. Rauha.
Käärinliinoissa ei ole taskuja.

Mammonavastuu

Sanotaan, että raha helpottaa elämää. Taitavatpa tutkimuksetkin toitottaa, että se on totta tiettyyn pisteeseen – tai itse asiassa euromäärään – saakka. On luonnollisesti helpottavaa, jos ei tarvitse kerta toisensa perään murehtia, miten saa rahat riittämään asumiseen ja muuhun välttämättömään. Omaisuuden hankkiminen tuo kuitenkin mukanaan myös vastuuta ja velvollisuuksia. Näiden myötä se voi muuttua taakaksi ja aiheuttaa stressiä. Autot, omakotitalo, mökki, vene, moottoripyörä tai kolme… kaiken tämän ylläpitäminen, huoltaminen ja vakuuttaminen vaativat paljon aikaa, rahaa ja vaivannäköä. Ehtiikö mammonasta lainkaan nauttia, jos suuri osa ajasta kuluu tienaamiseen ja vastuista huolehtimiseen?

Miksi haluamme itsellemme tätä? Mielestäni mikään omaisuus (tai hetkinen, oikeastaan mikään muukaan) ei ole mielenrauhan menettämisen arvoista! Kerskumme, kun teemme töitä jaksamisen äärirajoille. Ja sitten ostelemme. Mutta millä hinnalla – mistä kaikesta luovumme, mitä annamme vastineeksi? Hyvän olon voi saavuttaa ilman tavaraa ja omaisuutta. Toki on eri asia, jos pihan laittaminen tai mökkipuuhailu ovat intohimoja, unelmien täyttämistä tai hyvää oloa tuottavia. Kaikkihan on suhteellista. Ja luonnollisesti rahalla saa myös aineetonta mammonaa ja elämyksiä. 

Sitoutunut Energia

Olemme darlingoni kanssa kuluneen vuoden aikana lahjoittaneet, myyneet ja heittäneet pois valtavasti kaikenmoista omaisuutta ja saaneet kokea, että jokaisen matkaansa jatkavan tavaran myötä olo kevenee. Energia pysyy liikkeessä ja sen virtaus vahvistuu, sillä tavaramassat sitovat energiaa! Ihminen tarvitsee lopulta hyvin vähän mitään aineellista.

On ollut kiinnostavaa kokea, miten ympäristö on reagoinut tavarasta eroon hankkiutumiseen ja hamsteroinnin lopettamiseen (tai ylipäänsä siihen liittyvään suurempaan elämänmuutokseen ja identiteetin uudelleen rakentamiseen). Muuan keskustelu vierestä kuultuna:

”Mulla olis sulle lisähommia, voisit tehdä vaikka iltaisin työpäivän päälle.”
”Mitä varten?”
”No tietysti siksi, että saisit lisää rahaa!”
”Mitä varten?”
”Voisit vaikka hankkia jotakin.”
”Mitä varten?”

Hiljaisuus. 

Mansikoita

Vaikka kotimaiset mansikat houkuttavatkin kallista hintaa hehkuvien lappujen takana, aion siirtää niiden hankkimista hiukan. Siitäkin huolimatta, että meille joka vuosi toitotetaan, että mansikat saattavat loppua, joten niitä kyllä kannattaisi hankkia juuri nyt ja juuri tähän hintaan. Otan siis riskin ja odotan. Vaikka kyllähän kesään mannahetkiä tarvitaan, mansikoilla ja ilman. Sitä paitsi olen siinä mielessä onnekas, että kotona portaanpielessä kasvaa meheviä, villejä ja tänä vuonna hämmentävän suurikokoisia metsämansikoita!

Totuus ja mansikat maistuvat parhailta, kun ne ovat pieniä ja kasvavat villeinä, eikä niitä saa ostaa torilta. -Hanns Sachs / Positiivarit, Ajatusten Aamiainen 19.6.2025

Kuvat: Unsplash