Mannapuuron keittäminen on ärsyttävää. Koko ajan pitää seistä vieressä vahtimassa ja silti se palaa pohjaan. Ja sama on syödä ne mansikatkin ihan sellaisenaan, niin välttyy ruskeahiutaleisen puuron syömiseltä ja pohjaan palaneen kerroksen hinkkaamiselta kattilasta!
Mannahetki
Puuron keittäminen voi todellakin olla ärsyttävää. Se voi olla myös ihana hetki ja jopa meditatiivinen kokemus! Se vaatii tosin hiukan pysähtymistä, mutta jos todella keskittyy siihen, mitä tekee, on viidessä minuutissa valmiin puurolautasen äärellä ja lisäksi seesteisessä olotilassa. Mannasuurimot uppoavat vispatessa kauniisti pyörteillen lempeästi kiehuvaan maitoon ja silmät lepäävät niiden liikkeessä. On rauhoittavaa ja rentouttavaa keitellä puuroa, antaa mielen rauhoittua hetkessä ja korvien kuulla linnunlaulua avonaisesta ikkunasta. Yhtä ilahduttavaa on saada puuro valmiina lautasille täyteläisen pehmeänä nautittavaksi. Mieluusti sallin itselleni reilun viiden minuutin mannahetken kesäisenä aamuna ja täydennän sen raikkailla mansikoilla.
Mikä tahansa ihana hetki voi olla mannahetki
Aamulehti mannan jälkeen
Mannahetkellä on useita ulottuvuuksia. Myös puuron ja mansikoiden syömisestä voi tehdä pienen juhlahetken nauttimalla niistä kaikilla aisteilla. Koska joka aamu ei ole mahdollisuutta mansikkaiseen mannahetkeen (eikä vatsa sellaista edes kestä), se on varsinaista arjen ja kesän luksusta. Mannahetki on kuitenkin sen verran lyhyt, ettei siihen yhdistetä muuta kuin ehkä lasten kanssa keskustelua. Vasta sen jälkeen on aamukahvin aika ja siitä nauttiessani nautin yleensä samalla myös päivän lehdestä, ja usein inspiroidun jostakin siinä olevasta jutusta sen verran, että kesken lehdenluvun nostan läppärin sanomalehden päälle ja alan kirjoittaa tai etsiä jotakin kiinnostavaan aiheeseen liittyvää. Ja niin vie päivä mukanaan. Sieltä se lehtiparka sitten löytyy, lounasaikaan, koneen ja muiden asioiden alta, puoliksi luettuna ja ehkä hitusen loukkaantuneena, rypistyneenäkin, eli vähän siipeensä saaneena. Silloin luen lehteni loppuun ja taittelen kokoon.
Mannapuuroa ja mansikkaa
Takaisin mannapuuroon. Mannasuurimo on vallan nerokas keksintö, sillä se valmistuu nopeasti ja maistuu yleensä kaikille. Mannapuuro on onnistuessaan kauniin väristä, sileää ja kerrassaan aistikas kokemus! Mistähän lie saanut nimensä, perätikö raamatun mannasta? Jotkut asiat ovat vain luotuja yhteen ja sopimaan kesään, ja siksi jokaiseen kesääni kuuluu oleellisena osana mannapuuroa ja mansikkaa. Ja myös hiukan taukoa bloggailusta, joten nyt on Lakatut Varpaankynnet -blogin aika jäädä kesämannastaan nauttimaan. Jos tahtoo elämänsä kesään vähän mannapuuroa ja mansikkaa, pitää yksinkertaisesti järjestää itsensä niiden äärelle ja sallia itselleen mannahetkiä! Tarkemmin ajateltuna: mikä tahansa ihana hetki voi olla mannahetki!
kuvat: pixabay.com
