Intohimo on sanana aika hassu. Into ja himo ovat kuitenkin lopulta aika sama asia. Meillä on ihana kieli 🙂 No, se siitä.
Haluaisin suhtautua johonkin asiaan syvän intohimoisesti – olla ihan himona intoon, innostua sydämeni kyllyydestä! Olen alkanut kaivata tätä vasta viime aikoina; kiinnostunut ihmisten intohimoista. Ehkäpä siksi, että ne, jotka ovat löytäneet oman intohimonsa, vaikuttavat onnellisilta.
Pelottava, palava intohimo
Totta puhuakseni olen aiemmin vierastanut, jopa pelännyt intohimonsa löytäneitä. Poikaystäviksenikin toivoin aina henkilöitä, joilla EI olisi erityistä intohimon kohdetta – siis minun lisäkseni. Ikään kuin se olisi vienyt osan ansaitsemastani huomiosta. Mutta ainahan sellainen löytyi: autot, tatuoinnit, urheilu, musiikki, metsästys… Nyt ajattelen, että juuri intohimoinen suhtautuminen tekee ihmisestä kiinnostavan ja viehättävän. Se into, se särmä. Ja se palo, joka silmiin syttyy, kun ihminen puhuu intohimonsa kohteesta!
Intohimona työ
Ihana homeopaattini Anneli tokaisi minulle muutama viikko sitten nauraen: ”Sunkin on Kaisa löydettävä työ, jonka tekeminen on niin kivaa, ettei se tunnu työltä.” Aika viisaasti sanottu. Haistan vahvasti ihanan intohimon tuon lauseen takana. Näen tässä kuitenkin myös vaaran merkit; entä jos työ ahmaisee koko elämän?
Intohimona penkkiurheilu
Ei intohimon tietenkään työhön tarvitse liittyä, sillä sitä voi mainiosti myös harrastaa. Ex-mieheni intohimona on penkkiurheilu ja sama koskee hänen koko sukuaan! Jyrki tietää urheilusta uskomattoman paljon – juuri siksi, että seuraa sitä niin paljon. Penkkiurheilu on tapa rentoutua ja päästää tunteita ulos. Se tarjoaa myös loputtomasti intohimoisen keskustelun aiheita – eikä ole sääriippuvaista!
Intohimona puutarha
Siskoni Tarun intohimona on puutarha ja sen hoitaminen. Hänen kasvonsa loistavat kaiken sen mullan ja auringon haalistamien hiusten takaa, kun hän kertoo puutarhastaan tai esittelee sitä. Ja puutarha kukoistaa. Taru rakastaa joka ikistä kukkaa ja kiveä puutarhassaan. Intohimoa, ei epäilystäkään.
Intohimona elämä
Itse asiassa keksin montakin asiaa, joista voisin intohimoontua. Tällä hetkellä niitä voisivat olla jooga, kirjoittaminen, tanssi, luonnossa liikkuminen. Tai koko Elämä? Hmm. Tätä pitää pohtia lisää.
Entä jos intohimo muuttuu addiktioksi? Miten ne voi erottaa toisistaan? Ilman intohimoa voi toki olla seesteisempää, mutta ehkäpä tylsempää? Intohimoisesti suhtautuminen voi olla myös kuluttavaa; ehkei se edes sovi kaikille? Ehkei tarvitsekaan.
Puhdasta rakkautta
Sana intohimo liitetään helposti kahden ihmisen väliseen rakkauteen ja onhan se osa sitä – kunhan sillä vaan ei tarkoiteta ainoastaan seksiä. Minusta intohimo on puhdasta rakkautta jotakin kohtaan. Ja rakkaus on kaikista voimista tärkein ja kannattelevin, ja sitä tarvitsevat kaikki.
Oli sitten intohimona ruoanlaitto, koirajuoksu, geokätköily, maalaaminen tai muumimukien keräily, on kai pääasia, että tuntee rakkautta toteuttaessaan itseään eli tehdessään sitä, mikä yksinkertaisesti tuntuu hyvältä. Silloin ihminen käyttää oikein lahjaansa, juhlii elämää.
kuvat: pexels.com & Taru Kärkkäinen
